Tieteellisiä tutkimustuloksia koulujen koosta

Psykologi Emmi Ignatius on koonnut tieteellisiä tutkimustuloksia koulujen koosta. Katso pdf-tiedosto!

https://docs.google.com/open?id=0B_9Agfukgj79cWxMQjdzUjJSR0NHWVBvMm9pMUFfQQ

Sivistyslautakunta ei hyväksy kuntayhtymän esitystä

Jyväskylän kaupungin sivistyslautakunta moittii koulutuskuntayhtymän jättilukioaikeita. Lausunnossaan lautakunta vaatii muun muassa pedagogista selvitystä. Lausunnon voi lukea täältä: http://www.jyvaskyla.fi/ajankohtaista/1/51359

Kansanedustajat vastustavat jättilukioita

Kansanedustajat Mauri Pekkarinen (kesk.) ja Kauko Tuupainen (ps.) vastustavat päivän Keskisuomalaisessa jättilukioita.

Pekkarinen: On aika sanoa ei jättilukiolle

Tuupainen: Näpit irti Jyväskylän Lyseosta

Lukioikäisistäkin on tutkimustietoa

Jyväskylän lukioverkkoselvityksen on perustellusti arvosteltu ontuvan mm. pedagogisen valmistelun puuttuessa. Lukioväen kasvatustieteellisiin, psykologisiin tai vaikkapa työturvallisuutta koskeviin kysymyksiin ei vieläkään ole saatu vastauksia.

YLE:n Keski-Suomen alueuutisissa 30.1. esiintyneen, kansalaiskannanoton vastaanottaneen lukioliikelaitoksen johtokunnan puheenjohtaja Sinuhe Wallinheimon (kok.) haastattelu ei osoittanut lisääntynyttä perehtyneisyyttä massakampuksia koskevaan tutkimustietoon. Hän totesi opiskelleensa itse paljon suuremmalla kuin 1200 opiskelijan kampuksella, jossa yhteisöllisyys kuulemma toteutui oikein hyvin.

Olen psykologina ja opettajana perehtynyt viime syksynä kymmeniin tuoreisiin kansainvälisiin psykologia- ja kasvatustieteellisiin julkaisuihin, joissa käsitellään koulujen koon ja kulttuurin yhteyksiä nuorten koulumenestykseen ja hyvinvointiin. Lukemani perusteella en voi kuin ihmetellä puheita, joissa joko perustellaan lukioiden suurta kokoa myönteisillä yliopistokampuskokemuksilla tai vähätellään esim. professori Liisa Keltikangas-Järvisen aiheeseen liittyvien tutkimusten huomioarvoa sillä perusteella, että niissä ovat aineistona yläkouluikäiset oppilaat. Nimenomaan lukioikäisistä opiskelijoista ja koulun koosta on saatavilla yllin kyllin samansuuntaista varoittavaa tutkimustietoa. Voin mielihyvin tulla asiasta päättäville tahoille referoimaan lukemaani - tai vaikka toimittaa näitä artikkeleita luettavaksi - jos ja kun poliitikot ja virkamiehet ovat kiireisiä olennaista tutkimusaineistoa itse etsimään tai läpi käymään.

Suuri osa tutkimuksista on tehty Yhdysvalloissa high school -opiskelijoilla, mutta myös eurooppalaisia tutkimuksia on tehty. Yhdysvaltalaisen koulukulttuurin erottaa suomalaisesta myös se, että siellä saatetaan käydä samaa ”kurssia” puolikin vuotta, jolloin opiskelutoverit tulevat tutummiksi kuin meikäläisessä luokattomassa lukiossa, jossa on perustellusti syytä etsiä yhteisöllisyyttä koko koulun yhteisestä kulttuurista vaihtuvien oppimisryhmien tueksi. Jyväskylän lukioiden vahvoja koulukulttuureja eivät konsulttien suunnitelmat näy arvostavan.

Miksi sitten ammattiopiskelijat eivät kärsi suurista yksiköistä? Heidän viiteryhmänsä rakentuu oman ammattialan ympärille, jolloin samastumisyksikkö harvoin on koko kampus. Ennen kaikkea ammattiopiskelijalla on vähemmän opettajia kuin lukiolaisilla. Ammattiopiskelijan opettajat varmasti kaikki tuntevat oppilaansa, mutta 1200 opiskelijan lukiossa opettaja ei enää kykene tutustumaan kaikkiin opettamiinsa nuoriin. Toisaalta ammattioppilaitoksissakin keskeytysprosentteja voitaisiin ehkä pienentää kehittämällä sellaista yhteisöllisyyttä, joka houkuttelee oppilaan kouluun silloinkin, kun opinnot eivät jaksa kiinnostaa. Sellaista tapahtuu nykylukioissa usein, ja samalla lopulta kurssitkin tulevat suoritetuiksi, vaikka opiskelumotivaatio välillä olisi hukassa.

Vasta yliopisto-opiskelijat alkavat vähitellen lähestyä ikää (uusimpien tutkimusten mukaan jopa 25 v.), jossa otsalohkojen kypsyys mahdollistaa itsenäisten opintojen suunnittelun pitkällä tähtäimellä ja todellisen omasta opiskelusta vastuun ottamisen. Silti Yhdysvalloissa, jonne Wallinheimonkin muistot liittyvät, yliopistoissa varsinaisten opintojen ulkopuolisella toiminnalla kuten urheilujoukkueilla on suuri painoarvo. Ehkäpä Wallinheimonkin myönteiset kokemukset perustuvat juuri tällaisiin kiinteisiin harrasteryhmiin. Kuitenkin jo nyt KKY:n aikana Jyväskylän lukioissa taito- ja taideaineisiin panostamista on vain vähennetty; kerhotoimintaahan lukioissa ei rahoiteta lainkaan.

Nykykokoisissa lukioissamme vuosikurssien koko on 150–200 oppilasta. Sitä suurempaa ryhmää on psykologisten tutkimusten perusteella kenen tahansa vaikea ottaa henkisesti haltuun. Sen arvellaan juontavan juurensa evoluutiostamme, historiallisesti toimineiden ihmisyhteisöjen tyypillisestä koosta. Kuinka pitkän harppauksen - ja mihin suuntaan - ihmisen kehittymisen kannalta päättäjät ovat valmiit ottamaan?

Emmi Ignatius,

PsM, psykologi, psykologian opettaja,

Jyväskylän koulutuskuntayhtymä

Juuri tulevaisuuteen Lyseossa katsotaan

Jyväskylän koulutuskuntayhtymän johtaja Vesa Saarikoski otti 1.2. kantaa tekeillä olevaan lukioverkkoratkaisuun. Hän kehottaa Lyseota perinteensä velvoittamana ”katsomaan kriittisesti ja avoimin silmin tulevaisuuteen”. Juuri niin olemme tehneet ja yrittäneet myös näkemästämme puhua. Lyseon ja aikuislukion yhteiseen kannanottoon olemme koonneet joitakin esimerkkejä siitä, miten jyväskyläläinen lukiotoiminta Lyseo etunenässä on monella tapaa ollut kehittämässä paitsi koulujärjestelmää myös pedagogiikkaa valtakunnallisestikin.

Saarikoski myöntää, että keskusteluun on syytä ja että on hyvästä ”ilmaista tunteitaan ja arvostuksiaan”. Hän kehottaa näkemään metsän puilta; me pelkäämme, että metsän kaatajilta jäävät puut näkemättä. Monet ovat viime viikkoina lehdessä ja nettipalstoilla ilmaisseetkin tunteitaan ja arvostuksiaan mutta esittäneet myös päteviä perusteluja vedoten sekä tutkimuksiin että talousnäkökulmaan. On pyydetty laskelmia esim. siitä, paljonko lukiotoiminnan järjestäminen jättikampuksissa maksaa, kun epämääräisesti luvatut tukitoimet järjestetään sille tasolle, jolla ne ovat maamme muissa vastaavan kokoisissa lukioissa. Niissäkään ne eivät ole käyttäjien eli opiskelijoiden näkökulmasta olleet riittävät. Jättilukioissakaan lukiotoimintaa ei ole kyetty järjestämään ”valtion yksikköhintarahoituksella”, niin kuin Saarikosken ja KKY:n tavoite on.

KKY haluaa, mutta haluaako Jyväskylä, että sen nuoriso koulutetaan halvemmalla kuin muualla? Ymmärretäänkö, että silloin on kyse konkreettisesti myös nuoren mahdollisuudesta hankkia parhaat valmiudet jatko-opintopaikoista kilpailemiseen tai osallistua toimintaan, joka auttaa kasvamaan tässä maailmassa, jonka vaatimukset yksilölle ovat monella tapaa entistä rankemmat? Juuri tuon kasvun tueksi opettajat, nuoret ja heidän vanhempansa haluaisivat säästää niin Lyseon kuin muutkin Jyväskylän nykyiset lukiot – 600 oppilaan lukioina ne valtakunnallisesti katsottuna jo ovat suurlukioita. Rakenteelliset uudistukset, joista hallitusohjelmassa puhutaan, koskevat lähinnä alle 300 oppilaan lukioita.

Saarikoski tuo esiin sen, että Keski-Suomessa lukiokoulutuksen järjestäminen on yleistä tasoa kalliimpaa. Miksi ei sitä, että hänen johtamansa konserni on pyörittänyt lukiokoulutusta jo nyt maan keskiarvoa pienemmällä rahalla? Tietääksemme kaikki muut kunnat tässä maassa osallistuvat lukiokoulutuksensa rahoitukseen. Jyväskylä ei.

Onko kunta valmis osallistumaan lukioikäisten koulutukseen? Vain lisärahoituksella pystytään takaamaan, että Jyväskylän lukiolaiset voivat valita kyllin monipuolisesti kursseja ja opiskella mielekkään kokoisissa ryhmissä. Jo nyt kursseja on karsittu, vaikka kustannuksia on minimoitu panemalla opiskelijat ja opettajat kiertämään lukiosta toiseen, mikä sinänsä ei ole ollut suuri ongelma.

Saarikoski toteaa lukioiden vetovoiman heikentyneen. Syynä ovat sekä ammattiopetuksen tehokas markkinointi peruskoululaisille että valitettava kulttuurin muutos: nuoret ovat alkaneet empiä, kannattaako itseään kouluttaa pitkään, kun akateemisesta pätkätyöstä puhutaan niin paljon. Ani harva lukiolainen tai ammattiopiskelija on halunnut käyttää mahdollisuuttaan ottaa kursseja ristiin molemmista oppilaitoksista. Pätevät kahden tutkinnon opettajat huolehtivat siitä, että ne, jotka haluavat suppeamman ylioppilaskirjoituksiin johtavan koulutuksen, saavat sen ammattiopistossa.

Tilastollisesti lukion vetovoima näyttää huonommalta kuin onkaan. Monen kunnan olisi ollut syytä vähentää lukion aloituspaikkoja, kun vuosiin hakijoita ei ole ollut täyttä määrää. Pienten lukioiden toiminta onkin organisoitu usein olettaen, että aloituspaikat eivät tule täyteen. Silti paikkalukua ei pienennetä, mikä rumentaa tilastoja. Jyväskylässä lukiopaikat ovat täyttyneet, Lyseossakin, vaikka monet halukkaat eivät ole uskaltaneet meille tulla kunnan laiminlyötyä tilojen kunnostamisen.

Viesti perusopetuksen puolelta on selvä: lukion vetovoimaisuutta eivät lisää suurkampukset. Nuoria hirvittää peruskoulun jälkeen ajatus kasvottomuudesta. Se on tunneargumentti, mutta kuulemisen arvoinen. Ammattiopiskelijat opiskelevat isoilla kampuksilla, mutta identifioituvat oman ammattialansa opiskelijoiden ryhmään, mutta lukiolainen samastuu koko kouluun.

Me lyseolaiset paitsi katsomme myös vielä uskomme tulevaisuuteen. Luvattu uudisrakennus voisi olla tulevaisuuden tila, jossa kehitettäisiin uudenlaisia tilaratkaisuja oppimisen ja toiminnan tueksi. Koulutuksen järjestäjän ei kuitenkaan kannata heittää hukkaan lyseotalon tuoman tunnelman vaikutusta opetukseen. Positiiviset vaikutukset nuoriin ja siihen, miten he tuntevat tulevansa osaksi sukupolvien ketjua, ovat arvo, josta haluamme pitää kiinni samalla, kun toivomme pääsevämme toteuttamaan opetusta huolellisesti käyttäjien kanssa suunnitelluissa uusissakin tiloissa. Vasta silloin seinien pedagogiikka olisi huipussaan: nuoret tuntisivat, että heitä arvostetaan. Toivomme, että löytyy ratkaisu, jossa kaikki lähes 2500 lukiolaista saavat tuon kokemuksen, kuten lyseolaiset sukupolvesta toiseen ovat omassa koulussaan palautteen mukaan saaneet.

Jyväskylän Lyseon opettajat

Lyseon oppilaskunnan hallitus

Jyväskylässä lukioon ei sijoiteta senttiäkään - vastauskirjoitus johtaja Saarikosken kirjoitukseen

KKY:n konsernin johtaja Vesa Saarikoski muistuttaa Keskisuomalaisessa 1.2. että Keski-Suomessa lukiokolutus on keskimääräistä kalliimpaa. Samalla hän unohtaa sanoa, että Jyväskylässä lukiokoulutus on toteutettu keskimääräistä halvemmalla. Pohjoisen Keski-Suomen pienet lukiot nostavat maakunnan kulujen keskiarvoa, mutta pienillä kunnillapa tuntuu edelleen olevan varaa panostaa nuorisonsa kouluttamiseen, toisin kuin Jyväskylällä joka lukeutuu niiden todella harvojen kuntien joukkoon, jotka eivät pane valtion rahoitusosuuden lisäksi senttiäkään lukiokoulutukseensa.

Saarikoski ottaa kantaa myös siihen, että Lyseotalo on hänestä toimimattoman vanhanaikainen ja että Lyseon pitäisi perinteensä vuoksi katsoa avoimesti uuteen. Juuri sitä Lyseolla halutaan: luvattu uudisrakennus voisi olla tulevaisuuden tila, jossa voitaisiin kehittää uudenlaisia tilaratkaisuja oppimisen ja toiminnan tueksi, mutta Lyseotalon interiöörin tuoman tunnelman vaikutusta ei kannata heittää opetuksellisesti hukkaan. Sen positiiviset vaikutukset nuoriin ja siihen, miten he tuntevat tulevansa osaksi sukupolvien ketjua on arvo, josta haluamme pitää kiinni samalla, kun toivomme pääsevämme toteuttamaan opetusta huolellisesti käyttäjien kanssa suunnitelluissa uusissakin tiloissa.

Lyseon opettajat

Pekka Haavisto vastustaa jättilukioita

Presidenttiehdokas Pekka Haavisto ilmoitti tänään sunnuntaina tukevansa koulutukseen liittyviä perinteitä ja vastustavansa suuria kouluyksiköitä. Kantansa Pekka Haavisto kertoi Aalto-salissa kansalaisjuhlassa.