Lukioikäisistäkin on tutkimustietoa

Jyväskylän lukioverkkoselvityksen on perustellusti arvosteltu ontuvan mm. pedagogisen valmistelun puuttuessa. Lukioväen kasvatustieteellisiin, psykologisiin tai vaikkapa työturvallisuutta koskeviin kysymyksiin ei vieläkään ole saatu vastauksia.

YLE:n Keski-Suomen alueuutisissa 30.1. esiintyneen, kansalaiskannanoton vastaanottaneen lukioliikelaitoksen johtokunnan puheenjohtaja Sinuhe Wallinheimon (kok.) haastattelu ei osoittanut lisääntynyttä perehtyneisyyttä massakampuksia koskevaan tutkimustietoon. Hän totesi opiskelleensa itse paljon suuremmalla kuin 1200 opiskelijan kampuksella, jossa yhteisöllisyys kuulemma toteutui oikein hyvin.

Olen psykologina ja opettajana perehtynyt viime syksynä kymmeniin tuoreisiin kansainvälisiin psykologia- ja kasvatustieteellisiin julkaisuihin, joissa käsitellään koulujen koon ja kulttuurin yhteyksiä nuorten koulumenestykseen ja hyvinvointiin. Lukemani perusteella en voi kuin ihmetellä puheita, joissa joko perustellaan lukioiden suurta kokoa myönteisillä yliopistokampuskokemuksilla tai vähätellään esim. professori Liisa Keltikangas-Järvisen aiheeseen liittyvien tutkimusten huomioarvoa sillä perusteella, että niissä ovat aineistona yläkouluikäiset oppilaat. Nimenomaan lukioikäisistä opiskelijoista ja koulun koosta on saatavilla yllin kyllin samansuuntaista varoittavaa tutkimustietoa. Voin mielihyvin tulla asiasta päättäville tahoille referoimaan lukemaani - tai vaikka toimittaa näitä artikkeleita luettavaksi - jos ja kun poliitikot ja virkamiehet ovat kiireisiä olennaista tutkimusaineistoa itse etsimään tai läpi käymään.

Suuri osa tutkimuksista on tehty Yhdysvalloissa high school -opiskelijoilla, mutta myös eurooppalaisia tutkimuksia on tehty. Yhdysvaltalaisen koulukulttuurin erottaa suomalaisesta myös se, että siellä saatetaan käydä samaa ”kurssia” puolikin vuotta, jolloin opiskelutoverit tulevat tutummiksi kuin meikäläisessä luokattomassa lukiossa, jossa on perustellusti syytä etsiä yhteisöllisyyttä koko koulun yhteisestä kulttuurista vaihtuvien oppimisryhmien tueksi. Jyväskylän lukioiden vahvoja koulukulttuureja eivät konsulttien suunnitelmat näy arvostavan.

Miksi sitten ammattiopiskelijat eivät kärsi suurista yksiköistä? Heidän viiteryhmänsä rakentuu oman ammattialan ympärille, jolloin samastumisyksikkö harvoin on koko kampus. Ennen kaikkea ammattiopiskelijalla on vähemmän opettajia kuin lukiolaisilla. Ammattiopiskelijan opettajat varmasti kaikki tuntevat oppilaansa, mutta 1200 opiskelijan lukiossa opettaja ei enää kykene tutustumaan kaikkiin opettamiinsa nuoriin. Toisaalta ammattioppilaitoksissakin keskeytysprosentteja voitaisiin ehkä pienentää kehittämällä sellaista yhteisöllisyyttä, joka houkuttelee oppilaan kouluun silloinkin, kun opinnot eivät jaksa kiinnostaa. Sellaista tapahtuu nykylukioissa usein, ja samalla lopulta kurssitkin tulevat suoritetuiksi, vaikka opiskelumotivaatio välillä olisi hukassa.

Vasta yliopisto-opiskelijat alkavat vähitellen lähestyä ikää (uusimpien tutkimusten mukaan jopa 25 v.), jossa otsalohkojen kypsyys mahdollistaa itsenäisten opintojen suunnittelun pitkällä tähtäimellä ja todellisen omasta opiskelusta vastuun ottamisen. Silti Yhdysvalloissa, jonne Wallinheimonkin muistot liittyvät, yliopistoissa varsinaisten opintojen ulkopuolisella toiminnalla kuten urheilujoukkueilla on suuri painoarvo. Ehkäpä Wallinheimonkin myönteiset kokemukset perustuvat juuri tällaisiin kiinteisiin harrasteryhmiin. Kuitenkin jo nyt KKY:n aikana Jyväskylän lukioissa taito- ja taideaineisiin panostamista on vain vähennetty; kerhotoimintaahan lukioissa ei rahoiteta lainkaan.

Nykykokoisissa lukioissamme vuosikurssien koko on 150–200 oppilasta. Sitä suurempaa ryhmää on psykologisten tutkimusten perusteella kenen tahansa vaikea ottaa henkisesti haltuun. Sen arvellaan juontavan juurensa evoluutiostamme, historiallisesti toimineiden ihmisyhteisöjen tyypillisestä koosta. Kuinka pitkän harppauksen - ja mihin suuntaan - ihmisen kehittymisen kannalta päättäjät ovat valmiit ottamaan?

Emmi Ignatius,

PsM, psykologi, psykologian opettaja,

Jyväskylän koulutuskuntayhtymä

Juuri tulevaisuuteen Lyseossa katsotaan

Jyväskylän koulutuskuntayhtymän johtaja Vesa Saarikoski otti 1.2. kantaa tekeillä olevaan lukioverkkoratkaisuun. Hän kehottaa Lyseota perinteensä velvoittamana ”katsomaan kriittisesti ja avoimin silmin tulevaisuuteen”. Juuri niin olemme tehneet ja yrittäneet myös näkemästämme puhua. Lyseon ja aikuislukion yhteiseen kannanottoon olemme koonneet joitakin esimerkkejä siitä, miten jyväskyläläinen lukiotoiminta Lyseo etunenässä on monella tapaa ollut kehittämässä paitsi koulujärjestelmää myös pedagogiikkaa valtakunnallisestikin.

Saarikoski myöntää, että keskusteluun on syytä ja että on hyvästä ”ilmaista tunteitaan ja arvostuksiaan”. Hän kehottaa näkemään metsän puilta; me pelkäämme, että metsän kaatajilta jäävät puut näkemättä. Monet ovat viime viikkoina lehdessä ja nettipalstoilla ilmaisseetkin tunteitaan ja arvostuksiaan mutta esittäneet myös päteviä perusteluja vedoten sekä tutkimuksiin että talousnäkökulmaan. On pyydetty laskelmia esim. siitä, paljonko lukiotoiminnan järjestäminen jättikampuksissa maksaa, kun epämääräisesti luvatut tukitoimet järjestetään sille tasolle, jolla ne ovat maamme muissa vastaavan kokoisissa lukioissa. Niissäkään ne eivät ole käyttäjien eli opiskelijoiden näkökulmasta olleet riittävät. Jättilukioissakaan lukiotoimintaa ei ole kyetty järjestämään ”valtion yksikköhintarahoituksella”, niin kuin Saarikosken ja KKY:n tavoite on.

KKY haluaa, mutta haluaako Jyväskylä, että sen nuoriso koulutetaan halvemmalla kuin muualla? Ymmärretäänkö, että silloin on kyse konkreettisesti myös nuoren mahdollisuudesta hankkia parhaat valmiudet jatko-opintopaikoista kilpailemiseen tai osallistua toimintaan, joka auttaa kasvamaan tässä maailmassa, jonka vaatimukset yksilölle ovat monella tapaa entistä rankemmat? Juuri tuon kasvun tueksi opettajat, nuoret ja heidän vanhempansa haluaisivat säästää niin Lyseon kuin muutkin Jyväskylän nykyiset lukiot – 600 oppilaan lukioina ne valtakunnallisesti katsottuna jo ovat suurlukioita. Rakenteelliset uudistukset, joista hallitusohjelmassa puhutaan, koskevat lähinnä alle 300 oppilaan lukioita.

Saarikoski tuo esiin sen, että Keski-Suomessa lukiokoulutuksen järjestäminen on yleistä tasoa kalliimpaa. Miksi ei sitä, että hänen johtamansa konserni on pyörittänyt lukiokoulutusta jo nyt maan keskiarvoa pienemmällä rahalla? Tietääksemme kaikki muut kunnat tässä maassa osallistuvat lukiokoulutuksensa rahoitukseen. Jyväskylä ei.

Onko kunta valmis osallistumaan lukioikäisten koulutukseen? Vain lisärahoituksella pystytään takaamaan, että Jyväskylän lukiolaiset voivat valita kyllin monipuolisesti kursseja ja opiskella mielekkään kokoisissa ryhmissä. Jo nyt kursseja on karsittu, vaikka kustannuksia on minimoitu panemalla opiskelijat ja opettajat kiertämään lukiosta toiseen, mikä sinänsä ei ole ollut suuri ongelma.

Saarikoski toteaa lukioiden vetovoiman heikentyneen. Syynä ovat sekä ammattiopetuksen tehokas markkinointi peruskoululaisille että valitettava kulttuurin muutos: nuoret ovat alkaneet empiä, kannattaako itseään kouluttaa pitkään, kun akateemisesta pätkätyöstä puhutaan niin paljon. Ani harva lukiolainen tai ammattiopiskelija on halunnut käyttää mahdollisuuttaan ottaa kursseja ristiin molemmista oppilaitoksista. Pätevät kahden tutkinnon opettajat huolehtivat siitä, että ne, jotka haluavat suppeamman ylioppilaskirjoituksiin johtavan koulutuksen, saavat sen ammattiopistossa.

Tilastollisesti lukion vetovoima näyttää huonommalta kuin onkaan. Monen kunnan olisi ollut syytä vähentää lukion aloituspaikkoja, kun vuosiin hakijoita ei ole ollut täyttä määrää. Pienten lukioiden toiminta onkin organisoitu usein olettaen, että aloituspaikat eivät tule täyteen. Silti paikkalukua ei pienennetä, mikä rumentaa tilastoja. Jyväskylässä lukiopaikat ovat täyttyneet, Lyseossakin, vaikka monet halukkaat eivät ole uskaltaneet meille tulla kunnan laiminlyötyä tilojen kunnostamisen.

Viesti perusopetuksen puolelta on selvä: lukion vetovoimaisuutta eivät lisää suurkampukset. Nuoria hirvittää peruskoulun jälkeen ajatus kasvottomuudesta. Se on tunneargumentti, mutta kuulemisen arvoinen. Ammattiopiskelijat opiskelevat isoilla kampuksilla, mutta identifioituvat oman ammattialansa opiskelijoiden ryhmään, mutta lukiolainen samastuu koko kouluun.

Me lyseolaiset paitsi katsomme myös vielä uskomme tulevaisuuteen. Luvattu uudisrakennus voisi olla tulevaisuuden tila, jossa kehitettäisiin uudenlaisia tilaratkaisuja oppimisen ja toiminnan tueksi. Koulutuksen järjestäjän ei kuitenkaan kannata heittää hukkaan lyseotalon tuoman tunnelman vaikutusta opetukseen. Positiiviset vaikutukset nuoriin ja siihen, miten he tuntevat tulevansa osaksi sukupolvien ketjua, ovat arvo, josta haluamme pitää kiinni samalla, kun toivomme pääsevämme toteuttamaan opetusta huolellisesti käyttäjien kanssa suunnitelluissa uusissakin tiloissa. Vasta silloin seinien pedagogiikka olisi huipussaan: nuoret tuntisivat, että heitä arvostetaan. Toivomme, että löytyy ratkaisu, jossa kaikki lähes 2500 lukiolaista saavat tuon kokemuksen, kuten lyseolaiset sukupolvesta toiseen ovat omassa koulussaan palautteen mukaan saaneet.

Jyväskylän Lyseon opettajat

Lyseon oppilaskunnan hallitus

Jyväskylässä lukioon ei sijoiteta senttiäkään - vastauskirjoitus johtaja Saarikosken kirjoitukseen

KKY:n konsernin johtaja Vesa Saarikoski muistuttaa Keskisuomalaisessa 1.2. että Keski-Suomessa lukiokolutus on keskimääräistä kalliimpaa. Samalla hän unohtaa sanoa, että Jyväskylässä lukiokoulutus on toteutettu keskimääräistä halvemmalla. Pohjoisen Keski-Suomen pienet lukiot nostavat maakunnan kulujen keskiarvoa, mutta pienillä kunnillapa tuntuu edelleen olevan varaa panostaa nuorisonsa kouluttamiseen, toisin kuin Jyväskylällä joka lukeutuu niiden todella harvojen kuntien joukkoon, jotka eivät pane valtion rahoitusosuuden lisäksi senttiäkään lukiokoulutukseensa.

Saarikoski ottaa kantaa myös siihen, että Lyseotalo on hänestä toimimattoman vanhanaikainen ja että Lyseon pitäisi perinteensä vuoksi katsoa avoimesti uuteen. Juuri sitä Lyseolla halutaan: luvattu uudisrakennus voisi olla tulevaisuuden tila, jossa voitaisiin kehittää uudenlaisia tilaratkaisuja oppimisen ja toiminnan tueksi, mutta Lyseotalon interiöörin tuoman tunnelman vaikutusta ei kannata heittää opetuksellisesti hukkaan. Sen positiiviset vaikutukset nuoriin ja siihen, miten he tuntevat tulevansa osaksi sukupolvien ketjua on arvo, josta haluamme pitää kiinni samalla, kun toivomme pääsevämme toteuttamaan opetusta huolellisesti käyttäjien kanssa suunnitelluissa uusissakin tiloissa.

Lyseon opettajat

Jyväskylän arvokkain brändi

Jyväskylän Lyseon perustamisen on kiistatta voitu osoittaa olevan Jyväskylän historian tärkein ja laajimmin kaupungin kehitykseen vaikuttanut yksittäinen tapahtuma. Minkään muun kaupunkia koskettaneen ratkaisun merkitys ei ole ulottunut kerrannaisilmiöineen lähellekään maamme ensimmäisen suomenkielisen oppikoulun perustamista Jyväskylään. Jyväskylän Ylä-alkeiskouluna aloittaneen opinahjon valtakunnalliseksi kohonnut merkitys loi perustan kaupungin maineelle suomenkielisen opetuksen keskuskaupunkina. Lyseo viritti välittömästi tai välillisesti kehityskulun, jonka tuloksina syntyivät vaikkapa seminaari ja tyttökoulu, kaupunkimme graafinen teollisuus, maine suomenkielisen kuorolaulun kotikaupunkina ja laulujuhlakaupunkina, Alvar Aallon arkkitehtuurin kaupunkina ja merkittävänä korkeakoulu- ja yliopistokaupunkina.

Jyväskylän Lyseon koko 153-vuotinen maineikas historia on ollut pioneerityötä myös pedagogisia menetelmiä kehitettäessä. Lyseon saamat tunnustukset vaikkapa viime vuosikymmenten lukiokoulutuksen kehittämisessä ovat tuoneet kaupungillemme laajaa kansainvälistä mainetta. Lyseon sivistyshistoriallisen merkityksen lujimpia puolustajia ovat aina olleet koulun kulloisetkin oppilaat. Heille lyseotalon miljöön muodostama GENIUS LOCII muodostuu arkkitehtoniseen tilaan liittyvistä henkisistä, tyylillisistä ja toiminnallisista ominaisuuksista. Voimakkaan sivistyseetoksen sävyttämään perinteeseen liittyminen on ollut omiaan kannustamaan ja motivoimaan heitä heidän opiskelussaan.

Pian 110–vuotias, tutkimuksissa hyväkuntoiseksi ja homeettomaksi todettu lyseotalo on kiinteä osa tätä arvokasta brändiä. Koulun sisätilojen leimaaminen julkisuudessa monisairaaksi on valheellista ja tarkoitushakuista vääristelyä. Haihattelevat väitteet siitä, että lyseotalo ei soveltuisi muka vanhanaikaisuutensa vuoksi opetuskäyttöön ansaitsee saada vertailukohdikseen vaikkapa Helsingin Yliopiston päärakennuksen Helsingin Senaatintorin reunalla, Turun Akatemiatalon, Reserviupseerikoulun päärakennuksen Haminassa, Uppsalan ja Lundin yliopistorakennukset, Oxfordin ja Cambridgen colleget tai oikeastaan minkä tahansa eurooppalaisen sivistysvaltion monisatavuotiaat kampusalueet. Opetuksen taso ja sen saavutukset eivät kysy opetustilan ikää käytettiinpä välineinä sitten liitu- tai älytaulua.

Kaupunginjohtaja Markku Anderssonin viisaasti peräänkuuluttama ajatus Jyväskylälle muotoutuneiden tärkeimpien imagotekijöiden, jyväskyläläisen brändin voimistamisessa on nykyhetken nopeiden muutosten keskellä hyvin tärkeää. Erilaisten brändien merkitystä arvioitaessa on voitu havaita että yhtäkkisesti muotoutuneet brändit häipyvät yleensä myös helposti kun taas taas pitkää perinnettä kantavat brändit myös kestävät lujimmin ajan haasteissa.

Jyväskylän Lyseon menestystarina on kaupungin imagon kannalta aivan keskeinen, jota viisaasti johdetulla Jyväskylällä ei ole varaa hukata. On sulaa hulluutta ajatella että Jyväskylälle olisi etua luopua vapaaehtoisesti sellaisesta brändistä, mitä muualla kynsin hampain pyritään saavuttamaan tai jopa keinotekoisesti rakentamaan. Kaupunkimme arvokkaimman ja menestyksekkäimmän brändin, Jyväskylän Lyseon hävittäminen pyrkimällä sulauttamaan se kasvottomaan ja miljoonia nielevään suurlukioon on verrattavissa siihen villin lännen tyhmästi toheloineeseen pyssysankariin, joka ampui itseään haavoittavasti jalkaan osuen samalla saappaan sisälle piilottamaansa kultakelloon.

Selvityksen laatineiden konsulttien näkökulma lukioverkon kehittämiseen

Koulutustutkija vaatii pedagogista selvitystä. Tilaselvitys ei riitä!

Lukiouudistuksesta käytyä keskustelua seuratessani alkoi kiinnostaa, keitä lukioverkkoselvityksen tehneet henkilöt ovat ja millainen on heidän koulutus- ja kokemustaustansa. Kävi ilmi, että selvityksen laatineet konsultit, projektipäälliköt Minna Moisio ja Raili Kuosmanen ovat tehneet aiemminkin erilaisia selvityksiä Jyväskylän kaupungille. Tosin henkilöiden jäljittäminen Haahtela Oy:n kautta oli hieman hankalaa, koska yrityksen sivuilta ei löytynyt henkilöstön esittelyä. Se tuntuu oudolta, koska yrityksen palvelujen käyttäjiä varmasti kiinnostaa, millainen koulutus ja työkokemus yrityksessä työskentelevillä on.

Muiden sivujen kautta sitten löytyi tietoa selvityksen tekijöistä. Moisio on koulutuksellaan rakennusarkkitehti, Kuosmanen rakennusmestari ja heidän työtään ohjannut dosentti Ari Pennanen on tekniikan tohtori. Tällaisen koulutustaustan omaavilla asiantuntijoilla on varmasti hyvä kompetenssi tilojen suunnitteluun. Lukioverkon kehittämisessä on kuitenkin kyse myös paljosta muusta kuin tiloista, niin tärkeät kuin asianmukaiset ja toimivat tilat ovatkin. On siis varsin kummallista, että selvitys on haluttu teettää vain ja ainoastaan rakentamisen ja tilakysymysten ammattilaisilla, hyödyntämättä lainkaan kasvatuksen ja koulutuksen asiantuntijoiden tietämystä. Heillä on tietoa muun muassa siitä, miten suuri haaste suuri oppilaitos on sen toiminnalle ja johtamiselle ja millaisen riskin se voi muodostaa niille oppilaille/opiskelijoille, jotka tarvitsevat erityistä tukea ja ovat vaarassa joutua ongelmiin. Esimerkiksi viimeviikkoinen puukotus Alahärmän lukiossa ja Jokelan kouluampuminen kertovat siitä, miten vaikeaa opiskelijan pahoinvointia on havaita pienemmässäkään koulussa.

Myös minä kiinnitin huomiota jo blogissa esillä olleeseen Antti Rastelan näkemykseen siitä, että 500 oppilasta on maksimaalinen koulun koko yläkoulussa. Sitä suurempi koulu ei hänen mukaansa toimi. Tapahtuukohan lukioon siirryttäessä jotain merkillistä, kun lukioasteella ei 1 200 opiskelijan koulu olisikaan enää ongelma?

Haluaisin haastaa lukiokoulutuksen kohtalon ratkaisevia päättäjiä tarkoin pohtimaan kantaansa. Päätöksen vaikutukset ulottuvat pitkälle ja niillä on vaikutusta hyvin monen jyvässeutulaisen nuoren ja heidän perheidensä elämään sekä monien opettajien työhön. Valitettavasti niiden näkemykset, joita päätös kaikista eniten koskettaa - niin lukiolaisten kuin opettajienkin - on tähän mennessä sujuvasti ohitettu.

Päivi Vuorinen-Lampila

korkeakoulutuksen tutkija

Jyväskylän yliopisto

Eräänlainen yhteenveto Jyväskylän lukioverkkoselvityksestä koulujen näkökulmasta

Raili Kivelän katsaus lukioverkkoselvitykseen.

11.1.2012, Raili Kivelä, Jyväskylän Lyseon lukio (vielä toistaiseksi)

Taustaa:

Jyväskylän kaupunki päätti kuntaliitoksen yhteydessä luopua lukio-opetuksesta ja siirtää lukiot liikelaitoksena toimivan Jyväskylän koulutuskuntayhtymän alaisuuteen. Tuota siirtoa oli suunniteltu jo aiemmin. Opettajien, opiskelijoiden ja vanhempien nostettua esiin uhkakuvia, joihin vaadimme vastausta ennen päätöstä, kaupunki päätti olla siirtämättä lukiokoulutusta KKY:n ylläpidettäväksi.

Kuntaliitosneuvotteluissa JKL:n maalaiskunta pani liitoksen ehdoksi lukiokoulutuksen siirtämisen KKY:lle, sillä sikäläiset päättäjät uskoivat (heille oli näin uskoteltu), että tuo siirto pelastaisi Palokan ja Vaajakosken lukiot. Heti siirtopäätöksen jälkeen KKY kuitenkin ilmoitti lakkauttavansa kyseiset kohtuullisen hyvin toimineet maalaiskunnan lukiot sekä Korpilahden toimimattoman pienen lukion.

Tuolloinen KKY:n johtaja Hannu Salminen ja valtuutettu Pauli Partanen (kok) useaan otteeseen eri paikoissa vakuuttivat, että KKY:n taloudellinen tilanne on niin hyvä, että supistuksia lukioiden budjettiin tai muutosta investointisuunnitelmiin ei tarvitse pelätä, vaikka kaupungin maksama kuntaosuus jääkin pois. Näillä perusteilla lukiot siirrettiin KKY:lle. KKY osti nimellishinnalla Lyseon ja Voionmaan lukioiden rakennukset (historiallisesti Voionmaan tausta on Suomen ensimmäinen suomenkielinen tyttölyseo ja sitä pidetään oman aikansa arkkitehtonisena esimerkkinä myös rakennushistoriallisesti tärkeänä rakennuksena, vaikka se ei sijaitsekaan kaupunkikuvan kannalta yhtä keskeisellä paikalla eikä kulttuurihistoriaa ajattelemattoman silmä ole siihen viehtynyt samalla tavalla kuin aikanaan kaupungin helmeksi rakennettuun Lyseotaloon). Siirtosopimukseen kirjattiin kaupungille takaisinostovelvollisuus, mikäli KKY ei pidä tiloja koulukäytössä.

Yli kymmenen vuotta sitten kaupunki oli todennut, että lyseon 1950-luvulla rakennettu ns. uusi puoli on päästetty korjauskelvottomaksi ja osaremontilla sisäilma pilattu (mm. IB-laboratorioiden rakentamisen yhteydessä ilmastointiremontti epäonnistui, mikä tunnustettiin vasta 10 vuotta myöhemmin viime syksynä). Kaksi kertaa kaupunki on maksanut merkittäviä summia konsulttitoimistoille, jotka ovat suunnitelleet vanhan, kulttuurihistoriallisesti arvokkaan rakennuksen kunnostamista ja sen rinnalle toimivan uudisrakennuksen pystyttämistä. On järjetöntä verorahojen tuhlausta, jos nyt hanke haudataan - mutta ei ainutlaatuista Jyväskylässä. Aikanaan myös Cygnaeus-lukion uudisrakennuksen suunnittelemiseen käytettiin valtava määrä rahaa ja ennen kaikkea opettajien innostunutta vapaaehtoista työtä, kunnes ilmoitettiin, että tontti myydäänkin tuottavampaan toimintaan.

Heti lukioiden siirtosopimuksen tultua voimaan KKY ilmoitti maalaiskunnan päälukioiden lakkauttamisesta ja siirtämisestä ammattikoulun kanssa samoihin tiloihin Harjulle. Samoin ilmoitettiin, että lukioiden on päästävä mahdollisimman pian ns. nollatulokseen. Vaikka toisin väitetään, jo nyt kahden KKY:n hallitseman vuoden aikana lukioiden opetusresurssit ovat pienentyneet. Erityisesti vähennys on koskenut jatko-opintoihin pääsemiseen ja opiskelijan henkilökohtaista kiinnostusta tukeviin koulukohtaisiin jatkokursseihin sekä taide- ja taitoaineissa - muissa kuin erityisesti musiikkia painottavassa Cygnaeus-lukiossa ja erityistehtävästä nauttivassa Voionmaan liikuntalukiossa, joka tienaa konsernille korotetun valtionavun kuten lyseon IB-lukiokin. Cygnaus-lukio on säilyttänyt ansaitusti monia etuja hyvityksenä siitä, että sen yhteisö aikanaan joutui pettymään, kun luvattua uutta rakennusta ei suunnitteluista huolimatta rakennettu.

Opetuksen vähenemiseen on syynä osittain se, että KKY on perinyt kaupunkia kalliimpia vuokria kouluilta, ja se että KKY ottanut valtionosuudesta hallinto- ja tietotekniikkakuluihin sellaista, mikä aiemmin maksettiin kaupungin muista varoista, jotta valtionosuus ja aiemmin kaupungin lukiokoulutukseen panostama raha jäi silloin opetukseen.

Nyt tuota nollatulosta etsitään suunnittelemalla mammuttilukioita ja ns. tiivistämällä entisestään kurssitarjontaa. Me opettajat tosin uskomme aina, että työmme tulos ei koskaan ole nolla vaan lukiokoulutuksen tulostavoite on hyvin toteutunut opetus eli paremmat edellytykset nuorisolle selviytyä jatko-opinnoissa ja itsensä kanssa.

Lyseon osuus

JKL:n lukioverkkohankkeessa lyseon osuus on osoittautunut mieliä kuohuttavimmaksi monesta syystä. On selvää, että lyseon säilyttäminen vahvana, nykyiseen perustuvana yhteisönä historiallisessa rakennuksessa ja sen rinnalle nousevassa uudisrakennuksessa on kallis ratkaisu. On alettu ratsastaa iskulauseella: ”Rahat seinistä opetukseen.” Vielä koskaan emme kouluelämässä ole nähneet sitä, että seinistä säästäminen olisi suoranaisesti lisännyt opetusresursseja. Uskomme, että liikelaitoksen tulisi nähdä investointihankkeet ja käyttökustannukset osittain erillisinä asioina, ja ymmärtää, että investointi hyviin seiniin on investointia nuoriin, työntekijöiden terveyteen ja jopa kansakunnan tulevaisuuteen. Olemme myös hämmästyneitä siitä, että Jyväskylän kuntapäättäjät ovat työntäneet päänsä pensaaseen eivätkä edes pohdi sitä, olisiko kunnan syytä panostaa myös toisen asteen koulutukseen, josta Jyväskylä on tällä hattutempulla ulkoistanut itsensä.

Monet asiantuntijat (psykologeista arkkitehtuurin tutkijoihin) ovat yrittäneet selittää, että seinät eivät ole merkityksetön osa opiskelua. Olemme Lyseossa jo vuosia sisäilmaongelmien ja lakkautuspelon vuoksi saaneet oppilaita heikommilla keskiarvoilla kuin muut kaupungin lukiot. Korrektiussyistä emme itse ole pitäneet siitä meteliä. Silti tuloksemme kaikilla mittareilla (yo-tulokset, jatko-opiskelupaikat, työllistyminen, kouluviihtyvyys, kansainvälisyys- ja kulttuuriprojektit) ovat olleet erinomaiset, usein jopa muita lukioita paremmat. Aiemmin se kuitattiin sillä, että saimme ns. parempaa oppilasmateriaalia, kun maineemme oli peruskoululaisten joukossa niin hyvä. Maineemme hyvänä opinahjona on edelleen vahva. Olemme muutaman vuoden saaneet runsaasti kommentteja, että nuori haluaisi tulla meille, muttei uskalla altistuttuaan jo peruskoulussa sisäilmaongelmiin. Olemme kuitenkin osoittaneet, että vahva tekemisen henki, yhteisöllisyys ja perinteen velvoittama akateeminen kunnianhimo on vetänyt monet aiemmin keskinkertaisia tuloksia saaneet nuoret laajoihin ja hyviin oppimistuloksiin.

Näemme lyseossa selvästi, että hyvät tuloksemme ovat yhteydessä myös siihen, että arvokas rakennus suo nuorelle mahdollisuuden tunnetasolla ymmärtää ja jopa alitajuisesti kokea, että hän lukioon tultuaan liittyy siihen sukupolvien ketjuun, joka on ollut sivistyksensä varassa rakentamassa tätä maata. Se ei tarkoita – kuten kateelliset yrittävät väittää – että olisimme jämähtäneet historiaan. Lyseo on aina ollut mukana merkittävissä koulun uudistamishankkeissa lähtien kokeilusta opettaa suomen kielellä aina luokattomaan lukioon. Olimme ns. akvaariokouluna myös 1990-luvulla, tuolloin uuteen kognitiivis-konstruktivistiseen oppimiskäsitykseen perustuvassa lukiouudistuksessa, jossa Suomen lukiot vietiin joustavampaan ja oppilaslähtöisempään kulttuuriin. Olemme työyhteisönä myös kouluttautuneet IB-opettajiksi ja pyörittäneet kansallisen linjan rinnalla kansainvälistä opetussunnitelmaa, tuloksin, jotka kiinnittävät korkeatasoisuudellaan huomiota kansainvälisestikin. IB-koulutuksen tukemana olemme kehitelleet Euroopassa tällä hetkellä yhtenä pääsuuntana olevaa CLIL-opetusta yhdessä Jyväskylän yliopiston asiantuntijoiden kanssa. Olemme jaksaneet olla kaikessa tässä ja lukuisissa kulttuuri- ja kansainvälisyyshankkeissamme mukana juuri siksi, että työyhteisömme on hioutunut toimivaksi ja ns. Lyseon henki on kannustanut myös nuoria olemaan aktiivisia koulunsa kehittämisessä. Muissa kouluissa samanlaista innovatiivista työtä on tehty jokaisessa omalla tavallaan, mutta meillä tuossa työssä merkittävä elementti on ollut vahva historiallinen perinne, jonka symboli vanha rakennuksemme on konkreettisesti ollut.

Emme väitä, että lyseon toiminta olisi ollut ongelmatonta, mutta väitämme, että nyt kaavaillut suunnitelmat vievät sekä mahdollisuuksia että motivaatiota jatkaa samaan malliin, jos lyseo sulautetaan yhdeksi mammuttikampuksen osaseksi.

KKY yrittää välttää kulttuuriskandaalin sillä, että toitottaa lyseon nimen säilyvän. Se on välttämätöntä jopa sen vuoksi, että muutoin se menettää entisten lyseolaisten lahjoittamat harvinaisen runsaat rahastot, joista lyseolaisten opintoja ja jopa lyseon toimintaa on voitu tukea. Nimestä luopuminen vaarantaisi myös KKY:n oikeuden tarjota IB-opetusta, sillä kansainvälinen IB-organisaatio on aikanaan tarkan syynin jälkeen antanut luvan IB-opetukseen juuri ja nimenomaan Jyväskylän Lyseon lukiolle eikä sitä ole myönnetty KKY:n ylläpitämälle Jyväskylän yhteiselle lukiolle. Hyvin laaja käsitys on kuitenkin, että pelkän nimen säilyttäminen ja yhteisön hajottaminen ja toimivasta, symbolisesti tärkeästä rakennuksesta pois siirtäminen olisi pelkkä identiteettivarkaus, joka tuhoaisi sen Jyväskylän Lyseon tradition, joka on maankuulu ja veen valio!

Nykytilanne lukioverkkoselvityksessä

KKY teetti selvityksen Haahtela oy:llä, joka laati 8 mallia Jyväskylän lukioverkkovaihtoehdoiksi. Sen hokkuspokkusratkaisuna taloudellisiin ongelmiin nähtiin ”uudenaikainen ajatus” kaikkien lukioiden sijoittamisesta synergiaetujen vuoksi ammattiopistojen yhteyteen mammuttikampuksiksi. Niissä työskentelisi 1 200 lukiolaista ja lisäksi satoja, jopa tuhansia ammattiopiskelijoita. Tuo ajattelu kauhistutti kaikkien koulujen opettajia ja vielä enemmän opiskelijoita, vaikka nykyopiskelijoita päätös ei edes ehtisi koskettaa. Erilaiset auktoriteetit Liisa Keltikangas-Järvistä myöten ottivat jyrkästi kantaa tutkimusten valossa siihen, miten paljon nuoresta huolehtiminen vaikeutuisi ja miten paljon nuoren sosiaalisen kasvun kannalta tuollaisiin jättikampuksiin liittyy ongelmia.

Kouluja huolestutti myös se, että hyvin toimivat yhteisöt kuten Lyseon lukio, Voionmaa ja Cygnaeus sekä juuri yhdistymisprosessin kipuvuosia käyvä Sepän lukio pantaisiin tällä tavoin raskaan urakan eteen. Vieläpä tilanteessa, jossa kuka tahansa kokenut opettaja ymmärtää, että samanlaista oppilastuntemusta tai yhteisöllisyyttä ei voi rakentaa 1 200 nuoren yksikössä, kuin mistä perinteisesti vahvat, omaleimaiset Jyväskylän lukiot ovat voimansa ammentaneet.

Koulut (Lyseo ja entiset lyseolaiset etunenässä) pystyivät osoittamaan, että selvitys oli tarkoitushakuinen ja osin jopa huolimaton. Jyväskylässä oli samalla firmalla teetetty myös kirjastoselvitys, jota ei kelvottomana voitu noudattaa.

Koska muut koulut ja niiden entiset opiskelijat eivät syystä tai toisesta reagoineet tilanteeseen julkisesti yhtä voimakkaasti kuin Lyseo-yhteisö, keskustelu monista tuntui kevään ja syksyn aikana pyörivän vain Lyseon ympärillä. Syy ei ole Lyseon, me olemme puhuneet koko ajan koko lukioverkkoratkaisun merkityksestä nuorten hyvinvointiin ja oppimistuloksiin. Vasta nyt, kun on käynyt selville, ettei lukion tulosaluejohtaja esittele poliittisille päättäjille edes vaihtoehtona Lyseon säilyttämistä, olemme alkaneet puhua selvästi myös siitä näkökulmasta, että luonnollisesti olemme huolissamme erityisesti omasta vahvasta koulukulttuuristamme.

Varsinaisesti Haahtelan raportin heikkouksia myöntämättä KKY päätyi syksyllä tilaamaan ns. riippumattomalta insinööritoimistolta uuden selvityksen Lyseotalon kunnosta. Samalla se lupasi pohtia myös niitä itsestään selviä mahdollisuuksia, jotka eivät olleet edes mukana Haahtelan selvityksessä ja joiden puuttumista kukaan ei kyennyt selittämään muutoin kuin sanomalla, että niistä nyt ei vain tullut tehdyksi selvitystä. Lainkaan ei oltu laskettu esimerkiksi vaihtoehtoa, että kalliista EF:n vuokratiloista, joissa Cygnaeus-lukio työskentelee, luovuttaisiin ja sekä Lyseo että Voionmaa kunnostettaisiin ja Cygnaus-lukio siirtyisi Harjulle Sepän lukion (= yhdistetty Palokan ja Vaajakosken lukio) ja ammattiopiston kanssa kampukseksi. Sitenkin syntyisi ei-toivottu suurkampus, mutta juuri tätä kampusmallia ei oltu edes laskettu. Eikä laskettu pyynnöistä huolimatta.

Uudessa Lyseotalon selvityksessä todettiin, että aikanaan kansallisaarteeksi rakennettu yli sata vuotta vanha rakennus on poikkeuksellisen hyvin rakennettu ja edelleen perusteiltaan harvinaisen hyväkuntoinen. Talo ei olekaan aiheuttanut minkäänlaisia terveysongelmia ennen kuin vajaan kymmenen vuoden ajan, kun kaupunki ei asianmukaisesti kunnostanut katosta ja ikkunoista johtuneita vesivahinkoja, vaan sanoi odottavansa perusteellista kunnostuta ja uudisrakennuksen suunnittelua. Luonnollisesti rakennuksessa on 1900-luvun alussa käytetty materiaaleja, joita nykyinen lainsäädäntö ei tunne rakennusmateriaalina (sammalta, olkia, kivihiilipikeä), mutta nuo ainekset on kapseloitavissa tai jopa jätettävissä paikoilleen, sillä niistä ei ole osoitettu terveyshaittoja, toisin kuin KKY tiedotuksessaan yrittää väittää.

KKY tiedottaa uudesta selvityksestä hyvin harhaanjohtavasti korostaen, että ”ei voida taata, että osataan kunnostaa yli sata vuotta vanha talo pysyvästi terveelliseksi työympäristöksi”. Me lyseolla ihmettelemme sitä, miten poliitikot (ennen kaikkea demarit, osa kokoomuksesta, vasemmisto ja osa vihreistä) takertuvat juuri tuohon argumenttiin samaan aikaan, kun Jyväskylässä on vuosikausia naurettu kyynelten läpi sitä, miten päiväkotien, koulujen, poliisitalon ja sairaalan ”kunnostamiset” ovat vieneet terveelliset työolosuhteet ojasta allikkoon.

KKY:n yhtenä ajatuksena on säilyttää oikeutensa lyseotalon tontin hyödyntämiseen esim. rakentamalla liiketaloudellisesti kannattavia rakennuksia, jotka eivät liity koulun pitoon. Samalla kaupunki säästäisi, koska sen ei tarvitsisi lunastaa takaisin lyseotaloa ja kunnostaa sitä käyttöön, jolle ei ole tarvetta. Esimerkiksi museo on ilmaissut vahvasti kantansa, ettei nykyaikainen museotoiminta ole mielekästä Lyseon kaltaisissa tiloissa. Tässä suunnitelmassa vanha Lyseotalo kunnostettaisiin 300 oppilaan osittaiseksi opinpaikaksi, joka keskittyisi etäopetuksen ja multimediahankkeiden pyörittämiseen ja nuo 300 opiskelijaa hallinnollisesti kuuluisivat Harjun kampukseen, jossa on 900 muuta lukiolaista sekä joukko ammattiopiskelijoita. Tämä vaihtoehto on selvityksen mukaan taloudellisin, mutta koulun arjesta katsottuna naurettava. Mikä koulu on sellainen rakennus, jossa ei ole ruokalaa, ei laboratorioita, ei taideluokkia, ei liikuntatiloja eikä tukitoimiin ja hallintoon liittyviä tiloja? Tällä trikillä saataisiin suu tukituksi niiltä, jotka vaativat Lyseotalon säilyttämistä opetuskäytössä ja Lyseon nimen säilyttämistä. Ajatuksena on sijoittaa tuohon myös aikuislukio, joka myös on ilmaissut, että nykyinen sijainti olisi sille paras mahdollisuus. Aikuislukio on kuitenkin todennut yksikantaan, että pelkkä päärakennus ei riitä millään tavalla heidän toimintaansa ja aikuislukion sijoittaminen useampaan paikkaan on monessa mielessä hankalaa. Tässäkin vaihtoehdossa olisi toinen 1 200 oppilaan kampus toisen ammattiopiston kampuksen eli Viitaniemen yhteydessä.

Kaikki muut vaihtoehdot lukioliikelaitoksen tulosaluejohtaja Rastelan versiossa sisältävät 1 200 oppilaan yksiköitä. Huolestuttavaa on myös se, että synergiaetua pyritään etsimään nimenomaan tuomalla lukiot ja ammattiopistot yhteiseen pihapiiriin, vaikka yhteistyö siinä mitassa, kuin opiskelijat ovat osoittaneet tarpeelliseksi, onnistuu mainiosti jo nykyään. Jyväskylä menettäisi näin vahvan yleissivistystä tarjoavan lukiokoulutuksen brändinsä ja alkaisi lillua hahmottomassa kaikkia toisenasteen opiskelijoita massana pitävässä suossa. Viitaniemen suohonhan jo nyt sen rakennukset ovat alkaneet konkreettisestikin vajota.

Esitetyissä lukioverkkoratkaisuvaihtoehdoissa kaikissa pitäisi kunnostaa toimimattomia ja terveydelle haitallisia tiloja. Ihmettelemme, miksi ei nähdä sitä todennäköisyyttä, että huolellinen Lyseotalon konservointi voisi taata jopa paremmin terveellisen työskentely-ympäristön nuorille ja heidän opettajilleen kuin huonokuntoisten ja toiminnallisesti hankalasti uudistettavien tilojen saneeraaminen, joka sekin maksaa. Samalla tehtäisiin kulttuurihistoriaa säilyttämällä Suomen harvoja maineikkaita koulutaloja, johon sen käyttäjät ovat rakastuneet kuten koko kouluyhteisöönsäkin, kuten asian tiimoilta käyty keskustelu osoittaa.

Eikä merkitykseltään olisi vähäistä sekään, että Jyväskylä voisi tällä rakennushankkeella saada mukaan vaikka minkä tason yliopistoyhteisöjä arkkitehtuurin ja rakennustekniikan alalta (tästä on tehty meille jo varovaisia ehdotuksia, onhan lyseo vaalinut Alvar Aallon perinnettä niin paljon, että entisissä opiskelijoissamme on runsaasti mm. arkkitehteja ja tutkijoita eri puolilla maailmaa). KKY ei edes kuuntele meitä, kun olemme kysyneet, voisiko hanketta suunnitella aivan toisin kuin nyt ”kamreerimentaliteetilla”. Lyseotalon kunnostamiselle ja sen oheen uudenlaisen koulurakennuksen toteuttamiselle voitaisiin hakea monenlaista rahoituspohjaa innovatiivisena, kotimaisia materiaaleja ja ilmastonäkökulman kannalta mielekkäitä ratkaisuja suosivana rakennushankkeena, jonka avulla tutkittaisiin mahdollisuutta rakentaa korostaen käyttäjien terveyttä ja opetustilojen tulevaisuuden mahdollisuuksien ennakoitavuutta. Samalla voitaisiin ottaa huomioon kulttuurihistorialliset lähtökohdat ja toteuttaa hanke osin yhteisöllisenä suunnitteluprosessina. Lukuisat entiset lyseolaiset ovat väläytelleet jopa useiden osahankkeiden toteuttamista jonkinlaisella talkoohengellä, koska niin moni osaaja olisi valmis antamaan aikaansa ja osaamistaan itselleen tärkeän koulun pelastamiseksi. Tällainen ajattelu on tietenkin julkishallinnon virkamiesten ja liikelaitoksen johdon mielestä haihattelua, mutta juuri koulumaailmassa vaalitaan luovia ratkaisuja, joita toivoisimme edes harkittavan.

Valtakunnallisesti huolestuttavinta tässä prosessissa on se, että tämä näyttää mallia virkamiesvalmistelulle, jossa kuntalaisten tai edes vaaleilla valittujen edustajien mielipiteillä ei tunnu olevan mitään merkitystä.

Raili Kivelä

opettaja

Mikä on sisäilmaongelmien aiheuttaja?

Tässä asiantuntevassa kirjoituksessaan Erkki Fredrikson ei ota suoraan kantaa lukioverkkoa koskien vaan käsittelee laajemmin aihetta, joka koskee kaikkia rakennuksia - myös koulurakennuksia.

Julkisten tilojen sisäilmaongelmat ovat virinneet Jyväskylän taloutta vakavasti horjuttavaksi uhaksi. Niiden on laskettu aiheuttavan kymmeniin miljooniin nousevan korjaus- tai uudisrakennustarpeen lähivuosina. Tosin kukaan ei ole ottanut huomioon, että nykysäädösten mukaan uutta rakennettaessa ei voida taata, ettei homeongelmaa esiintyisi myös uudisrakennuksissa.

Koko maassa esiintyvien sisäilmaongelmaisten talojen tutkimuksissa on syynätty rakenteiden eristeitä, lattiapinnoitteita ja monia rakenteiden osia. Hometta löydetään helposti milloin mistäkin. Sisäilmaongelmista tiedottamisessa keskitytään kaikkeen muuhun mutta ei varsinaiseen ilmastointiin, sen laitteistoihin ja niiden vaikeaan tai jopa mahdottomaan puhdistettavuuteen. Alipaineistetun ilmastoinnin aiheuttamat mikrobikasvustot rakenteissa kyllä esitellään, mutta ei kerrota mikä tämän haitan alkuaan on aiheuttanut: virheellinen ilmastointinormisto ja sen mukaisesti toteutetut ilmastointikojeistot.

Koko ongelmaa kuvaava paradoksi on se että julkisissa tiloissa siivotaan huonetiloja päivittäin hyvin korkeiden hygieniavaatimusten mukaan, mutta umpinaisiksi ja sokkeloisiksi rakennettuja ilmastointikojeistoja, hormeja tai alas laskettujen sisäkattojen pölysedimenttiä ei puhdisteta koskaan. Oikeastaan vain ilmastointikoneistojen suodattimia pestään ja vaihdetaan harvakseltaan. Se joka on nähnyt vaikkapa kuukauden verran ilmaa läpi päästäneen suodattimen, ymmärtää näkemästään minkälaista mikrobipössyä se on ehtinyt huokoistensa läpi sisäilmaan jo välittää.

Väittämäni on, että yhä tehokkaammaksi viritetty ilmastointiala on kehittänyt ja virallisesti hyväksyttänyt sekä rakennettaviin että peruskorjattaviin rakennuksiin toteutettavaksi ilmastointinormiston, joka aiheuttaa pääosan julkisten rakennusten sisäilma- ja homeongelmista. Yksi todiste väärin mitoitetusta ja suunnitellusta julkisten tilojen ilmastointinormistosta on se, että koko maamme rakennuskannasta vain vähäinen osa on julkisia rakennuksia ja että homeongelmaa esiintyy melkeinpä vain julkisissa tiloissa. Samoin menetelmin ja materiaalein rakennettujen asuintalojen kamareissa esiintyy homeongelmia hyvin harvoin.

Vuosikymmeniä homeettomana toiminut Vaajakosken koulu purettiin viime vuosien homeisuuden takia maan tasalle. Palokan koulu purettiin myös kun sen rakenteissa oli havaittu runsaasti haitallisia mikrobikasvustoja. Kun 1920-luvulla rakennettuun Cygnaeuksen kouluun asennettiin uuden ilmastointinormin mukaiset laitteistot, tuli se lyhyessä ajassa homeiseksi. Kaikki nämä rakennukset ja lukuisat muut saivat ongelmansa sen jälkeen kun niihin oli asennettu uudet ja aiempaa tehokkaammat ilmastointijärjestelmät. Monet muistavat kuinka Jyväskylän kunnallistalon ensimmäinen ilmastointihanke 1970-luvulla aiheutti vakavan sisäilmaongelman, vaan kun se kytkettiin pitkäksi ajaksi pois päältä ja talon alkuperäinen koneellistamaton ilmanvaihtojärjestelmä oli toiminnassa, ongelmat poistuivat. Pääsääntöisesti jokainen vanha talo, jossa on oman rakennusaikaisen tavan mukaisia eloperäisiä eristeitä, sammalia, purua jne. tulee homeiseksi nykyisen ilmastointinormiston mukaisen alipaineistetun ilmanvaihtojärjestelmän myötä. Lukuisissa tutkimuksissa homeettomaksi todettu Jyväskylän Lyseo on tästä säännöstä ihmeellinen poikkeus.

Rakennushistoriallisia näkökulmia työssäni käsitelleenä olen saattanut tehdä huomion ilmiöstä, jossa yleistietämys rakennettavan rakennuksen ominaisuuksista on viime vuosikymmeninä korvautunut lukuisien kapeiden alojen asiantuntijoiden tietämyksellä. Rinnakkaisten alojen asiantuntijat eivät juuri pääse toistensa alan kehitystä kontrolloimaan tai siihen mitenkään puuttumaan. Pieniin osiin pilkotut urakat hankaloittavat myös tilannetta. Kun kukin on vastuussa vain omasta tontistaan, saattavat jonkin erikoisalan ratkaisut vaarantaa kokonaisuuden onnistumisen.

Keskussairaalan vaikeita sisäongelmia tarkasteltaessa tulisi muistaa että tämäkin rakennuskompleksi toimi vuosikymmenien ajan ilman minkäänlaisia sisäilmaongelmia. Silloin oli erilainen normisto ilman vaihtuvuuteen. On syytä kysyä onko nykyisten säädösten mukainen tehokas ilman vaihtuminen sellainen itseisarvo että sen aiheuttamien vakavien sisäilmaongelmien vuoksi tulisi koko valtava rakennuskompleksi hylätä ja rakentaa kymmeniä miljoonia maksava uusi sairaala. On kiistatonta että nyt vallitsevat normit eivät takaa terveellistä sisäilmaa uusissakaan rakennuksissa. Lääkärien käyttämän metodin mukaisesti olisi tehtävä perusteellinen diagnoosi koko taudista, ja etenkin sen aiheuttajasta.

Entäpä jos saataisiinkin monilla muilla rakentamisen aloilla tunnettu poikkeuslupa ja toteutettaisiin huippumodernia hygienistä tekniikkaa soveltava ja nykyistä järkevämmin mitoitettu ilmastointi nykyiseen rakennuskompleksiin, - niin ja säästettäisiin muutama kymmenen miljoonaa.

Alvar Aallosta kerrotaan tarinaa, että hän olisi 1970-luvulla lausunut kansainvälisen ilmastointialan kongressin avajaissanoissaan: ”Sen jälkeen kun roomalaiset keksivät avattavan ikkunan ei ilmastointialalla ole tapahtunut mitään merkittävää”. Mahtaneeko pitää paikkaansa.

Erkki Fredrikson

kamarineuvos, fil. lis.

Lyseoko monisairas?

Jyväskylän Lyseon kuntokartoituksesta uutisoitiin näyttävästi 21.12. Keskisuomalaisessa. Tutkimuksesta laaditun uutisoinnin mukaan rakennus on sisältä ”monisairas” mm. sen vuoksi että ikkunoiden ja seinäpintojen maali on osin lohkeillut ja vuotaneen katon alla olevat muutamat vasat olivat paikoin lahoja. Mitä ihmettä? Selvityksen tekijät ovat toki tienneet että lämpöeristeinä on 1902 valmistuneessa rakennuksessa käytetty ajan tavan mukaan sammalta, hiekkaa, olkia ja rakennusjätettä, mutta uutisoinnissa nämä faktat onkin nostettu ”monisairautta” ilmentäviksi argumenteiksi. Löydöksi oli kuvatekstin mukaan havaittu myös graniittiperustan saumausta suojaamaan sivelty kivihiilipiki. Ensinnäkin pikeys on ollut alkuperäisen halkovaraston maapohjaisen lattiatason alla ja toisekseen tilassa nykyään sijaitsevassa Jyväskylän Lyseon museon tiloissa ei pysyvästi työskentele kukaan. Pitkän kokemukseni mukaisesti ei laajasti tiedossa olleen ja jo 110-vuotta kuivuneen pien haihtumista voi enää edes aistinvaraisesti havaita. Viime vuosina lyseotalossa on tiuhaan tehty homekartoituksia, joissa ei kertaakaan ole hometta löytynyt. Oireiluille on etsittävä syitä muualta. Löytönä uutisoitiin myös ”käytävien välipohjasta paikallistettuja vaakahormeja.” Kirjoittamastani kirjasta Lyseotalon vuosisadasta (128 s., ilm.v. 2002) sivulta 28 olisi ilmennyt, että rakennusta lämmitettiin alun perin kahdella kellarin ilmanvaihtokeskuksessa sijainneella ns. kaloriferiuunilla, joista lämmin ilma johdettiin hormeja myöten luokkiin ja käytäville. Kun tämä järjestelmä ei toiminut, varustettiin rakennus 38:lla uunilla. Löydetyt hormit eivät ole uunien savuhormeja vaan alkuperäisiä ilmalämmityshormeja. Arvelen että kirjani lukeminen olisi muutoinkin saattanut antaa monia hyödyllisiä tietoja arvokkaimpiin rakennusmonumentteihimme kuuluvan lyseotalon vaiheista myös tätä kuntotutkimusta tehtäessä. Uutisoinnin välittämälle sävylle antaa selityksensä kirjoitukseen sisältyvä lause: ”Jyväskylän koulutuskuntayhtymä hyödyntää Lyseon kuntoselvitystä päättäessään lukioverkostaan.”

Erkki Fredrikson, kamarineuvos, Keski-Suomen museon intendentti

Please do not close Jyväskylän Lyseo

Please do not close Jyväskylän Lyseo. It is a great institution of learning, which has helped me, an American artist, to understand the Finnish people and culture. I have worked there three times as an English teacher, and I am very proud to say that I, in some humble way, can also claim to be a Lyseolainen and that Jyväskylän Lyseo has made me a better person. I have been in touch with some of my pupils over the years, and I am fascinated at what an interesting group of people they have become, working in many professional fields. They are individuals and yet they are decidedly Finnish, and everyone of them, I'm sure, would say that Jyväskylän Lyseo has been and always will be a positive influence on their lives and how they live in and perceive their society. Save this great institution. Let Jyväskylän Lyseo continue it's important work.

Jonathan Failla, Magdeburg, Germany, 2011

Vastuu tulevaisuudesta, ei vain taloudesta

Tuntuu kuin Jyväskylän poliittiset päättäjät olisivat menneet kiven taakse piiloon vastuutaan. Siltä tuntui jo silloin, kun he (maalaiskunnan painostuksesta kuntaliitoksen yhteydessä) panivat Jyväskylän kaupungin luopumaan lukiokoulutuksesta ja siirtämään sen monikuntaisen liikelaitoksen huomaan. Nyt olisi syytä kaivaa siirtosopimus esiin, sillä kaikki ei ole edennyt sen hengessä. Välittävätkö sopimuksen tehneet osapuolet siitä?

Siirtosopimukseen kirjattiin kaupungille myös oikeus lausua sanottavansa lukioverkkoselvityksestä, kun se aikanaan valmistuu. Toivottavasti kuntapäättäjät ymmärtävät, mikä on lukioiden kannalta omistajaohjauksen vastuu tässä tilanteessa. Olisiko syytä purkaa taikasanat "kehittäminen" ja "oppimisympäristö". Kehittäminen ei tarkoita samaa kuin muutos muutoksen vuoksi tai muutos taloudellisista syistä. Oppimisympäristö voi olla tehokas, vaikka se olisi ollut sitä jo toista sataa vuotta, ja parhaiten sitä voi tehostaa kunnostamalla seiniä ja luomalla uusia. Tietokoneet, älytalut ja iPadit ovat työkaluja, eivät oppimisympäristöjä. Ympäristöiksi ne muuttuvat vasta sisällön tuottamisen jälkeen ja siihen tarvitaan yhä muukin kuin digitaalinen tila.

Siirtoa valmistellut, sittemmin eläköitynyt KKY:n johtaja Hannu Salminen useita kertoja eri yhteyksissä - jopa Keskisuomalaisen pääuutissivulla - vannoi ja vakuutti, että KKY:llä on paremmat mahdollisuudet hoitaa lukiokoulutus kuin kunnalla. Kuitenkin tiedettiin, että lukiolle tuleva raha merkittävästi pienenee, kun kaupungin lisäämä osa jää pois. Kun me opettajat huolestuneina kysyimme, miten tuo raha tullaan korvaamaan, meille sanottiin, että tartumme lillukanvarsiin. Silti kunnan lukiokoulutukseen panostama summa luvattiin vain väliaikaisesti kompensoida liikelaitoksen viivan alle kerääntyneistä varoista. Ainakin meille työntekijöille tehtiin selväksi, että mitä pikimmin on tultava toimeen pelkällä oppilaiden mukanaan tuomalla valtionosuudella. Samaan aikaan lukioiden budjetista entistä suurempi osuus menee vuokriin ja tuosta valtionosuudesta lukiot joutuvat lisäksi maksamaan hallintokuluja ja esim. tietopalveluista sellaisia toimintoja, jotka aiemmin tulivat muista rahoista. Kun rahaa menee hallintoon, opetus vähenee. Syventäviä ja soveltavia kursseja on jo nyt jouduttu karsimaan etenkin taito- ja taideaineissa mutta myös ylioppilaskirjoituksiin lisäoppia tarjoavista kursseista, joiden avulla nuori voisi helpommin saada paremmat lähtöpisteet jatko-opintoihin - puhumattakaan siitä, että oppia olisi enemmän tarjolla.

Vaikka euro on kriisissä ja taantuma väijyy nurkan takana, uskallan ajatella, että Jyväskylän kaupungin tulisi osoittaa, että se arvostaa veronmaksajiensa jälkipolven kouluttamista. Voisiko KKY koulutuksen järjestäjänä neuvotella siitä, että kaupunki ostaisi palvelun kalliimmalla (nythän kaupunki ei maksa mitään toisen asteen koulutuksesta). Siten saisi paremman palvelun.

On täysin epärealistista ajatella, että lukiokoulutusta voisi kohentaa merkittävästi hankerahoin. Siihen ajatukseenhan siirtovaiheessa tunnuttiin pantavan toiveet. KKY:ssäkin hankerahoja on saatu, mutta ne menevät enimmäkseen suunnitteluun ja laitteisiin. Kun jokin on hyvin suunniteltu, ei sen toteuttamiseen tahdo rahaa enää löytyä. Hankerahoituksen tarkoituskin on vain sysätä liikkeelle jotain, jonka kustannuksista hankkeen pyörittäjä itse vastaa. Näin hankkeet jopa vievät varoja siltä opetukselta, joka jo hyvin olisi toiminut, jos vain palkkarahat olisi löydetty.

Sama ajatus koskee myös tiloja: jos hyvää halutaan, siitä pitää maksaa. Huonoon voidaan lukiolaiset sulloa, jos nuorisolla tai heidän opettajillaan ei nähdä arvoa. Eikö tehokkaan liikelaitoksen pitäisi yrittää neuvotella kapungilta rahaa siihen, että lukioverkkoselvityksen pohjalta voitaisiin tehdä paras, ei halvin ratkaisu?

Jyväskylän Lyseon tai Cygnaeus-lukion siirtäminen Sepän lukion kainaloon Harjun kampuksen tiloihin ei luo optimaalista oppimisympäristöä, miellyttävästä, tulevaisuuden haasteet huomioon ottavasta tilasta puhumattakaan. Suurkampus voi sopia ammattiopistolle, jossa eri linjat profiloituvat joka tapauksessa omanlaisikseen. Niiden erilaiset toiminnat muokkaavat jo tilat toisistaan poikkeaviksi, metallipajaa ei sotke keittiöön. Yli tuhat lukiolaista ammattiopiskelijoiden seassa on kaaos kapeilla käytävillä. Ei paljon tarvitse tuntea elokuvataidetta, että osaa kuvitella, miten sellaisessa ympäristössä saisi hyvin kuvatuksi syrjäytymistarinan tai turhautuneiden nuorten energian purkautumisen aivan johonkin muuhun kuin opiskeluun. Tästä olen omin silmin nähnyt Britanniassa surullisia esimerkkejä. Eikö Sepän lukiollekin pitäisi antaa aikaa rakentaa ehjä ja vahva kulttuuri kahden koulun jouduttua fuusioitumaan? Lisäksi Harjun tilat ovat paikoin pahemmassa kunnossa ja heikommin lukiokoulutukseen muunnettavissa kuin Lyseon päärakennus konsanaan. "Ne voidaan halvemmalla korjata", sanotaan. Mutta olemme nähneet satoja epäonnistuneita 1950-1970-luvulla ja jopa 2000-luvulla rakennettujen julkisten tilojen kunnostuksia. Lyseon vanha rakennus palveli moitteitta lähes sata vuotta, vasta oma aikamme säästöinen pilasi sen osittain. Lyseotalo on selvityksenkin mukaan rakennettu aikanaan niin hyvin, että se voisi kestää seuraavatkin sata vuotta, jos sen kunnostukseen rohjettaisiin investoida.

Lyseotalon kunnostaminen ja uudisrakennuksen toteuttaminen ei olisi pois muilta lukioilta, jos investointi suunniteltaisiin ammattitaitoisesti. Se ei olisi sijoittamista "opetuksen sijasta seiniin" vaan panostusta sekä nuorten opetukseen että kaupungin imagoon - jopa KKY:n brändiin rohkeana ja tulevaisuutta rakentavana koulutuksen ylläpitäjänä. Toivonkin päättäjille rohkeutta tehdä viisaita päätöksiä, joilla on vaikutus yli sadan vuoden päähän kuten Schildtin läpi ajamalla päätöksellä aikoinaan, kun hän vasta unelmoi nyt Yliopistokadulla laadukasta opetusta antavasta tilasta, joka tähän asti on kyennyt uusiutumaan ja kykenee vastakin, jos sen isännät ovat kyllin hyviä tilan vartijoita.

Raili Kivelä, opettaja

Jyväskylän koulutuskuntayhtymän lukioliikelaitoksen Jyväskylän Lyseon lukion yksikkö

Miten lukioverkkouudistus etenee?

Koulutuskuntayhtymä (KKY) ilmoitti lykkäävänsä lukioverkkopäätöksen alkuvuoteen, jotta on aikaa kuunnella kaikkia osapuolia. KKY siis toteuttaa omistajiltaan saamaansa tehtävää, mutta onko sillä todellisuudessa siihen resursseja?

Jyväskylä-Seuran tilaisuudessa 20.9. opetusjohtaja Eino Leisimo kertoi, että 2020 Jyväskylän peruskouluissa opiskelee 1500 lasta enemmän kuin nyt. Kun kysyimme KKY:n lukiokoulutuksesta vastaavalta johtajalta Antti Rastelalta, moniko näistä lapsista jatkaa lukioon, oli vastaus yllättävä. Riippuu siitä, montako aloituspaikkaa on käytettävissä. Eli jos tulevassa lukioverkossa ei ole riittävästi aloituspaikkoja kasvavalle opiskelijamäärälle, entistä harvempi vuosikymmenen lopulla peruskoulun lopettavista uusista jyväskyläläisistä pääsee lukioon. Peruskoulu kuuluu perusoikeuksiin, mutta lukio on harkinnanvaraista.

Lukioverkkokeskustelussa on korostettu toisen asteen ammattikoulutuksen ja lukion yhteistyön kehittämistä. Lukion tulisi kuitenkin valmistaa ja ohjata ammattikorkeakouluihin ja etenkin yliopistoihin. Mutta keskustelu näiden kanssa puuttuu, vaikka Jyväskylässä toimii sekä yliopisto että ammattikorkeakoulu.

Jyväskylä-Seuran tilaisuudessa Jyväskylän päättäjät kertoivat tehneensä päätöksen lukiotoimen siirrosta pakon edessä. Siirto kuului maalaiskunnan liitosehtoihin. Tuolloin ei pystytty eikä ehditty miettiä, mitä konkreettisia muutoksia päätöksen jälkeen voisi tapahtua. Nykyisten 600 oppilaan suurlukioiden lakkauttamiseen ei varmasti olisi annettu lupaa, mutta onko tämä tahtotila kirjattu tarpeeksi selvästi siirtosopimukseen. Ilmeisesti ei.

Vuonna 2009 valtion osuus kattoi 83 % Suur-Jyväskylän lukiomenoista. Kaupunki subventoi 1.47 miljoonaa euroa. Riittäisikö valtion osuus nyt kattamaan kaiken lukio-opetuksen, kun Korpilahden lukio (kulut 611.000€) ja kaksi entisen maalaiskunnan lukiota (kulut 2-2.5 milj. €) on lakkautettu?

Oliko lukiokoulutuksen siirto KKY:lle nykytiedon valossa järkevää? Toimiva lukioverkko olisi saavutettu kivuttomammin yhden kunnan toimesta. Vuosina 2008-09 ammattiopiston kursseja hyödynsi 41 lukiolaista. 2400 lukiolaisen keskittäminen ammattiopistoon vedoten kurssitarjonnan lisäämismahdollisuuksiin, tuntuu sekä ylimitoitetulta että pedagogisesti väärältä ratkaisulta.

Nyt Jyväskylän lukiokoulutuksesta päättää 13 KKY:n jäsenkuntaa, joista siis vain yhden lukiokoulutus on yhtymän toimintaa. Lukion resurssit KKY:n alaisuudessa ovat rajalliset tai riittämättömät. Tästä juontaa tarve romuttaa nykyinen lukioverkko ja hakea säästöjä jättikoulujen avulla. Mekin toivomme avointa keskustelua, mutta erityisesti Jyväskylän poliittisten päättäjien paneutumista uuteen tilanteeseen, harkintaa ja tarvittaessa uusia päätöksiä.

Jukka-Pekka Mecklin, professori, Itä-Suomen yliopisto

Janne Vilkuna, professori, Jyväskylän yliopisto