Lyseoko monisairas?

Jyväskylän Lyseon kuntokartoituksesta uutisoitiin näyttävästi 21.12. Keskisuomalaisessa. Tutkimuksesta laaditun uutisoinnin mukaan rakennus on sisältä ”monisairas” mm. sen vuoksi että ikkunoiden ja seinäpintojen maali on osin lohkeillut ja vuotaneen katon alla olevat muutamat vasat olivat paikoin lahoja. Mitä ihmettä? Selvityksen tekijät ovat toki tienneet että lämpöeristeinä on 1902 valmistuneessa rakennuksessa käytetty ajan tavan mukaan sammalta, hiekkaa, olkia ja rakennusjätettä, mutta uutisoinnissa nämä faktat onkin nostettu ”monisairautta” ilmentäviksi argumenteiksi. Löydöksi oli kuvatekstin mukaan havaittu myös graniittiperustan saumausta suojaamaan sivelty kivihiilipiki. Ensinnäkin pikeys on ollut alkuperäisen halkovaraston maapohjaisen lattiatason alla ja toisekseen tilassa nykyään sijaitsevassa Jyväskylän Lyseon museon tiloissa ei pysyvästi työskentele kukaan. Pitkän kokemukseni mukaisesti ei laajasti tiedossa olleen ja jo 110-vuotta kuivuneen pien haihtumista voi enää edes aistinvaraisesti havaita. Viime vuosina lyseotalossa on tiuhaan tehty homekartoituksia, joissa ei kertaakaan ole hometta löytynyt. Oireiluille on etsittävä syitä muualta. Löytönä uutisoitiin myös ”käytävien välipohjasta paikallistettuja vaakahormeja.” Kirjoittamastani kirjasta Lyseotalon vuosisadasta (128 s., ilm.v. 2002) sivulta 28 olisi ilmennyt, että rakennusta lämmitettiin alun perin kahdella kellarin ilmanvaihtokeskuksessa sijainneella ns. kaloriferiuunilla, joista lämmin ilma johdettiin hormeja myöten luokkiin ja käytäville. Kun tämä järjestelmä ei toiminut, varustettiin rakennus 38:lla uunilla. Löydetyt hormit eivät ole uunien savuhormeja vaan alkuperäisiä ilmalämmityshormeja. Arvelen että kirjani lukeminen olisi muutoinkin saattanut antaa monia hyödyllisiä tietoja arvokkaimpiin rakennusmonumentteihimme kuuluvan lyseotalon vaiheista myös tätä kuntotutkimusta tehtäessä. Uutisoinnin välittämälle sävylle antaa selityksensä kirjoitukseen sisältyvä lause: ”Jyväskylän koulutuskuntayhtymä hyödyntää Lyseon kuntoselvitystä päättäessään lukioverkostaan.”

Erkki Fredrikson, kamarineuvos, Keski-Suomen museon intendentti

Please do not close Jyväskylän Lyseo

Please do not close Jyväskylän Lyseo. It is a great institution of learning, which has helped me, an American artist, to understand the Finnish people and culture. I have worked there three times as an English teacher, and I am very proud to say that I, in some humble way, can also claim to be a Lyseolainen and that Jyväskylän Lyseo has made me a better person. I have been in touch with some of my pupils over the years, and I am fascinated at what an interesting group of people they have become, working in many professional fields. They are individuals and yet they are decidedly Finnish, and everyone of them, I'm sure, would say that Jyväskylän Lyseo has been and always will be a positive influence on their lives and how they live in and perceive their society. Save this great institution. Let Jyväskylän Lyseo continue it's important work.

Jonathan Failla, Magdeburg, Germany, 2011

Vastuu tulevaisuudesta, ei vain taloudesta

Tuntuu kuin Jyväskylän poliittiset päättäjät olisivat menneet kiven taakse piiloon vastuutaan. Siltä tuntui jo silloin, kun he (maalaiskunnan painostuksesta kuntaliitoksen yhteydessä) panivat Jyväskylän kaupungin luopumaan lukiokoulutuksesta ja siirtämään sen monikuntaisen liikelaitoksen huomaan. Nyt olisi syytä kaivaa siirtosopimus esiin, sillä kaikki ei ole edennyt sen hengessä. Välittävätkö sopimuksen tehneet osapuolet siitä?

Siirtosopimukseen kirjattiin kaupungille myös oikeus lausua sanottavansa lukioverkkoselvityksestä, kun se aikanaan valmistuu. Toivottavasti kuntapäättäjät ymmärtävät, mikä on lukioiden kannalta omistajaohjauksen vastuu tässä tilanteessa. Olisiko syytä purkaa taikasanat "kehittäminen" ja "oppimisympäristö". Kehittäminen ei tarkoita samaa kuin muutos muutoksen vuoksi tai muutos taloudellisista syistä. Oppimisympäristö voi olla tehokas, vaikka se olisi ollut sitä jo toista sataa vuotta, ja parhaiten sitä voi tehostaa kunnostamalla seiniä ja luomalla uusia. Tietokoneet, älytalut ja iPadit ovat työkaluja, eivät oppimisympäristöjä. Ympäristöiksi ne muuttuvat vasta sisällön tuottamisen jälkeen ja siihen tarvitaan yhä muukin kuin digitaalinen tila.

Siirtoa valmistellut, sittemmin eläköitynyt KKY:n johtaja Hannu Salminen useita kertoja eri yhteyksissä - jopa Keskisuomalaisen pääuutissivulla - vannoi ja vakuutti, että KKY:llä on paremmat mahdollisuudet hoitaa lukiokoulutus kuin kunnalla. Kuitenkin tiedettiin, että lukiolle tuleva raha merkittävästi pienenee, kun kaupungin lisäämä osa jää pois. Kun me opettajat huolestuneina kysyimme, miten tuo raha tullaan korvaamaan, meille sanottiin, että tartumme lillukanvarsiin. Silti kunnan lukiokoulutukseen panostama summa luvattiin vain väliaikaisesti kompensoida liikelaitoksen viivan alle kerääntyneistä varoista. Ainakin meille työntekijöille tehtiin selväksi, että mitä pikimmin on tultava toimeen pelkällä oppilaiden mukanaan tuomalla valtionosuudella. Samaan aikaan lukioiden budjetista entistä suurempi osuus menee vuokriin ja tuosta valtionosuudesta lukiot joutuvat lisäksi maksamaan hallintokuluja ja esim. tietopalveluista sellaisia toimintoja, jotka aiemmin tulivat muista rahoista. Kun rahaa menee hallintoon, opetus vähenee. Syventäviä ja soveltavia kursseja on jo nyt jouduttu karsimaan etenkin taito- ja taideaineissa mutta myös ylioppilaskirjoituksiin lisäoppia tarjoavista kursseista, joiden avulla nuori voisi helpommin saada paremmat lähtöpisteet jatko-opintoihin - puhumattakaan siitä, että oppia olisi enemmän tarjolla.

Vaikka euro on kriisissä ja taantuma väijyy nurkan takana, uskallan ajatella, että Jyväskylän kaupungin tulisi osoittaa, että se arvostaa veronmaksajiensa jälkipolven kouluttamista. Voisiko KKY koulutuksen järjestäjänä neuvotella siitä, että kaupunki ostaisi palvelun kalliimmalla (nythän kaupunki ei maksa mitään toisen asteen koulutuksesta). Siten saisi paremman palvelun.

On täysin epärealistista ajatella, että lukiokoulutusta voisi kohentaa merkittävästi hankerahoin. Siihen ajatukseenhan siirtovaiheessa tunnuttiin pantavan toiveet. KKY:ssäkin hankerahoja on saatu, mutta ne menevät enimmäkseen suunnitteluun ja laitteisiin. Kun jokin on hyvin suunniteltu, ei sen toteuttamiseen tahdo rahaa enää löytyä. Hankerahoituksen tarkoituskin on vain sysätä liikkeelle jotain, jonka kustannuksista hankkeen pyörittäjä itse vastaa. Näin hankkeet jopa vievät varoja siltä opetukselta, joka jo hyvin olisi toiminut, jos vain palkkarahat olisi löydetty.

Sama ajatus koskee myös tiloja: jos hyvää halutaan, siitä pitää maksaa. Huonoon voidaan lukiolaiset sulloa, jos nuorisolla tai heidän opettajillaan ei nähdä arvoa. Eikö tehokkaan liikelaitoksen pitäisi yrittää neuvotella kapungilta rahaa siihen, että lukioverkkoselvityksen pohjalta voitaisiin tehdä paras, ei halvin ratkaisu?

Jyväskylän Lyseon tai Cygnaeus-lukion siirtäminen Sepän lukion kainaloon Harjun kampuksen tiloihin ei luo optimaalista oppimisympäristöä, miellyttävästä, tulevaisuuden haasteet huomioon ottavasta tilasta puhumattakaan. Suurkampus voi sopia ammattiopistolle, jossa eri linjat profiloituvat joka tapauksessa omanlaisikseen. Niiden erilaiset toiminnat muokkaavat jo tilat toisistaan poikkeaviksi, metallipajaa ei sotke keittiöön. Yli tuhat lukiolaista ammattiopiskelijoiden seassa on kaaos kapeilla käytävillä. Ei paljon tarvitse tuntea elokuvataidetta, että osaa kuvitella, miten sellaisessa ympäristössä saisi hyvin kuvatuksi syrjäytymistarinan tai turhautuneiden nuorten energian purkautumisen aivan johonkin muuhun kuin opiskeluun. Tästä olen omin silmin nähnyt Britanniassa surullisia esimerkkejä. Eikö Sepän lukiollekin pitäisi antaa aikaa rakentaa ehjä ja vahva kulttuuri kahden koulun jouduttua fuusioitumaan? Lisäksi Harjun tilat ovat paikoin pahemmassa kunnossa ja heikommin lukiokoulutukseen muunnettavissa kuin Lyseon päärakennus konsanaan. "Ne voidaan halvemmalla korjata", sanotaan. Mutta olemme nähneet satoja epäonnistuneita 1950-1970-luvulla ja jopa 2000-luvulla rakennettujen julkisten tilojen kunnostuksia. Lyseon vanha rakennus palveli moitteitta lähes sata vuotta, vasta oma aikamme säästöinen pilasi sen osittain. Lyseotalo on selvityksenkin mukaan rakennettu aikanaan niin hyvin, että se voisi kestää seuraavatkin sata vuotta, jos sen kunnostukseen rohjettaisiin investoida.

Lyseotalon kunnostaminen ja uudisrakennuksen toteuttaminen ei olisi pois muilta lukioilta, jos investointi suunniteltaisiin ammattitaitoisesti. Se ei olisi sijoittamista "opetuksen sijasta seiniin" vaan panostusta sekä nuorten opetukseen että kaupungin imagoon - jopa KKY:n brändiin rohkeana ja tulevaisuutta rakentavana koulutuksen ylläpitäjänä. Toivonkin päättäjille rohkeutta tehdä viisaita päätöksiä, joilla on vaikutus yli sadan vuoden päähän kuten Schildtin läpi ajamalla päätöksellä aikoinaan, kun hän vasta unelmoi nyt Yliopistokadulla laadukasta opetusta antavasta tilasta, joka tähän asti on kyennyt uusiutumaan ja kykenee vastakin, jos sen isännät ovat kyllin hyviä tilan vartijoita.

Raili Kivelä, opettaja

Jyväskylän koulutuskuntayhtymän lukioliikelaitoksen Jyväskylän Lyseon lukion yksikkö

Miten lukioverkkouudistus etenee?

Koulutuskuntayhtymä (KKY) ilmoitti lykkäävänsä lukioverkkopäätöksen alkuvuoteen, jotta on aikaa kuunnella kaikkia osapuolia. KKY siis toteuttaa omistajiltaan saamaansa tehtävää, mutta onko sillä todellisuudessa siihen resursseja?

Jyväskylä-Seuran tilaisuudessa 20.9. opetusjohtaja Eino Leisimo kertoi, että 2020 Jyväskylän peruskouluissa opiskelee 1500 lasta enemmän kuin nyt. Kun kysyimme KKY:n lukiokoulutuksesta vastaavalta johtajalta Antti Rastelalta, moniko näistä lapsista jatkaa lukioon, oli vastaus yllättävä. Riippuu siitä, montako aloituspaikkaa on käytettävissä. Eli jos tulevassa lukioverkossa ei ole riittävästi aloituspaikkoja kasvavalle opiskelijamäärälle, entistä harvempi vuosikymmenen lopulla peruskoulun lopettavista uusista jyväskyläläisistä pääsee lukioon. Peruskoulu kuuluu perusoikeuksiin, mutta lukio on harkinnanvaraista.

Lukioverkkokeskustelussa on korostettu toisen asteen ammattikoulutuksen ja lukion yhteistyön kehittämistä. Lukion tulisi kuitenkin valmistaa ja ohjata ammattikorkeakouluihin ja etenkin yliopistoihin. Mutta keskustelu näiden kanssa puuttuu, vaikka Jyväskylässä toimii sekä yliopisto että ammattikorkeakoulu.

Jyväskylä-Seuran tilaisuudessa Jyväskylän päättäjät kertoivat tehneensä päätöksen lukiotoimen siirrosta pakon edessä. Siirto kuului maalaiskunnan liitosehtoihin. Tuolloin ei pystytty eikä ehditty miettiä, mitä konkreettisia muutoksia päätöksen jälkeen voisi tapahtua. Nykyisten 600 oppilaan suurlukioiden lakkauttamiseen ei varmasti olisi annettu lupaa, mutta onko tämä tahtotila kirjattu tarpeeksi selvästi siirtosopimukseen. Ilmeisesti ei.

Vuonna 2009 valtion osuus kattoi 83 % Suur-Jyväskylän lukiomenoista. Kaupunki subventoi 1.47 miljoonaa euroa. Riittäisikö valtion osuus nyt kattamaan kaiken lukio-opetuksen, kun Korpilahden lukio (kulut 611.000€) ja kaksi entisen maalaiskunnan lukiota (kulut 2-2.5 milj. €) on lakkautettu?

Oliko lukiokoulutuksen siirto KKY:lle nykytiedon valossa järkevää? Toimiva lukioverkko olisi saavutettu kivuttomammin yhden kunnan toimesta. Vuosina 2008-09 ammattiopiston kursseja hyödynsi 41 lukiolaista. 2400 lukiolaisen keskittäminen ammattiopistoon vedoten kurssitarjonnan lisäämismahdollisuuksiin, tuntuu sekä ylimitoitetulta että pedagogisesti väärältä ratkaisulta.

Nyt Jyväskylän lukiokoulutuksesta päättää 13 KKY:n jäsenkuntaa, joista siis vain yhden lukiokoulutus on yhtymän toimintaa. Lukion resurssit KKY:n alaisuudessa ovat rajalliset tai riittämättömät. Tästä juontaa tarve romuttaa nykyinen lukioverkko ja hakea säästöjä jättikoulujen avulla. Mekin toivomme avointa keskustelua, mutta erityisesti Jyväskylän poliittisten päättäjien paneutumista uuteen tilanteeseen, harkintaa ja tarvittaessa uusia päätöksiä.

Jukka-Pekka Mecklin, professori, Itä-Suomen yliopisto

Janne Vilkuna, professori, Jyväskylän yliopisto