Tuntuu kuin Jyväskylän poliittiset päättäjät olisivat menneet kiven taakse piiloon vastuutaan. Siltä tuntui jo silloin, kun he (maalaiskunnan painostuksesta kuntaliitoksen yhteydessä) panivat Jyväskylän kaupungin luopumaan lukiokoulutuksesta ja siirtämään sen monikuntaisen liikelaitoksen huomaan. Nyt olisi syytä kaivaa siirtosopimus esiin, sillä kaikki ei ole edennyt sen hengessä. Välittävätkö sopimuksen tehneet osapuolet siitä?
Siirtosopimukseen kirjattiin kaupungille myös oikeus lausua sanottavansa lukioverkkoselvityksestä, kun se aikanaan valmistuu. Toivottavasti kuntapäättäjät ymmärtävät, mikä on lukioiden kannalta omistajaohjauksen vastuu tässä tilanteessa. Olisiko syytä purkaa taikasanat "kehittäminen" ja "oppimisympäristö". Kehittäminen ei tarkoita samaa kuin muutos muutoksen vuoksi tai muutos taloudellisista syistä. Oppimisympäristö voi olla tehokas, vaikka se olisi ollut sitä jo toista sataa vuotta, ja parhaiten sitä voi tehostaa kunnostamalla seiniä ja luomalla uusia. Tietokoneet, älytalut ja iPadit ovat työkaluja, eivät oppimisympäristöjä. Ympäristöiksi ne muuttuvat vasta sisällön tuottamisen jälkeen ja siihen tarvitaan yhä muukin kuin digitaalinen tila.
Siirtoa valmistellut, sittemmin eläköitynyt KKY:n johtaja Hannu Salminen useita kertoja eri yhteyksissä - jopa Keskisuomalaisen pääuutissivulla - vannoi ja vakuutti, että KKY:llä on paremmat mahdollisuudet hoitaa lukiokoulutus kuin kunnalla. Kuitenkin tiedettiin, että lukiolle tuleva raha merkittävästi pienenee, kun kaupungin lisäämä osa jää pois. Kun me opettajat huolestuneina kysyimme, miten tuo raha tullaan korvaamaan, meille sanottiin, että tartumme lillukanvarsiin. Silti kunnan lukiokoulutukseen panostama summa luvattiin vain väliaikaisesti kompensoida liikelaitoksen viivan alle kerääntyneistä varoista. Ainakin meille työntekijöille tehtiin selväksi, että mitä pikimmin on tultava toimeen pelkällä oppilaiden mukanaan tuomalla valtionosuudella. Samaan aikaan lukioiden budjetista entistä suurempi osuus menee vuokriin ja tuosta valtionosuudesta lukiot joutuvat lisäksi maksamaan hallintokuluja ja esim. tietopalveluista sellaisia toimintoja, jotka aiemmin tulivat muista rahoista. Kun rahaa menee hallintoon, opetus vähenee. Syventäviä ja soveltavia kursseja on jo nyt jouduttu karsimaan etenkin taito- ja taideaineissa mutta myös ylioppilaskirjoituksiin lisäoppia tarjoavista kursseista, joiden avulla nuori voisi helpommin saada paremmat lähtöpisteet jatko-opintoihin - puhumattakaan siitä, että oppia olisi enemmän tarjolla.
Vaikka euro on kriisissä ja taantuma väijyy nurkan takana, uskallan ajatella, että Jyväskylän kaupungin tulisi osoittaa, että se arvostaa veronmaksajiensa jälkipolven kouluttamista. Voisiko KKY koulutuksen järjestäjänä neuvotella siitä, että kaupunki ostaisi palvelun kalliimmalla (nythän kaupunki ei maksa mitään toisen asteen koulutuksesta). Siten saisi paremman palvelun.
On täysin epärealistista ajatella, että lukiokoulutusta voisi kohentaa merkittävästi hankerahoin. Siihen ajatukseenhan siirtovaiheessa tunnuttiin pantavan toiveet. KKY:ssäkin hankerahoja on saatu, mutta ne menevät enimmäkseen suunnitteluun ja laitteisiin. Kun jokin on hyvin suunniteltu, ei sen toteuttamiseen tahdo rahaa enää löytyä. Hankerahoituksen tarkoituskin on vain sysätä liikkeelle jotain, jonka kustannuksista hankkeen pyörittäjä itse vastaa. Näin hankkeet jopa vievät varoja siltä opetukselta, joka jo hyvin olisi toiminut, jos vain palkkarahat olisi löydetty.
Sama ajatus koskee myös tiloja: jos hyvää halutaan, siitä pitää maksaa. Huonoon voidaan lukiolaiset sulloa, jos nuorisolla tai heidän opettajillaan ei nähdä arvoa. Eikö tehokkaan liikelaitoksen pitäisi yrittää neuvotella kapungilta rahaa siihen, että lukioverkkoselvityksen pohjalta voitaisiin tehdä paras, ei halvin ratkaisu?
Jyväskylän Lyseon tai Cygnaeus-lukion siirtäminen Sepän lukion kainaloon Harjun kampuksen tiloihin ei luo optimaalista oppimisympäristöä, miellyttävästä, tulevaisuuden haasteet huomioon ottavasta tilasta puhumattakaan. Suurkampus voi sopia ammattiopistolle, jossa eri linjat profiloituvat joka tapauksessa omanlaisikseen. Niiden erilaiset toiminnat muokkaavat jo tilat toisistaan poikkeaviksi, metallipajaa ei sotke keittiöön. Yli tuhat lukiolaista ammattiopiskelijoiden seassa on kaaos kapeilla käytävillä. Ei paljon tarvitse tuntea elokuvataidetta, että osaa kuvitella, miten sellaisessa ympäristössä saisi hyvin kuvatuksi syrjäytymistarinan tai turhautuneiden nuorten energian purkautumisen aivan johonkin muuhun kuin opiskeluun. Tästä olen omin silmin nähnyt Britanniassa surullisia esimerkkejä. Eikö Sepän lukiollekin pitäisi antaa aikaa rakentaa ehjä ja vahva kulttuuri kahden koulun jouduttua fuusioitumaan? Lisäksi Harjun tilat ovat paikoin pahemmassa kunnossa ja heikommin lukiokoulutukseen muunnettavissa kuin Lyseon päärakennus konsanaan. "Ne voidaan halvemmalla korjata", sanotaan. Mutta olemme nähneet satoja epäonnistuneita 1950-1970-luvulla ja jopa 2000-luvulla rakennettujen julkisten tilojen kunnostuksia. Lyseon vanha rakennus palveli moitteitta lähes sata vuotta, vasta oma aikamme säästöinen pilasi sen osittain. Lyseotalo on selvityksenkin mukaan rakennettu aikanaan niin hyvin, että se voisi kestää seuraavatkin sata vuotta, jos sen kunnostukseen rohjettaisiin investoida.
Lyseotalon kunnostaminen ja uudisrakennuksen toteuttaminen ei olisi pois muilta lukioilta, jos investointi suunniteltaisiin ammattitaitoisesti. Se ei olisi sijoittamista "opetuksen sijasta seiniin" vaan panostusta sekä nuorten opetukseen että kaupungin imagoon - jopa KKY:n brändiin rohkeana ja tulevaisuutta rakentavana koulutuksen ylläpitäjänä. Toivonkin päättäjille rohkeutta tehdä viisaita päätöksiä, joilla on vaikutus yli sadan vuoden päähän kuten Schildtin läpi ajamalla päätöksellä aikoinaan, kun hän vasta unelmoi nyt Yliopistokadulla laadukasta opetusta antavasta tilasta, joka tähän asti on kyennyt uusiutumaan ja kykenee vastakin, jos sen isännät ovat kyllin hyviä tilan vartijoita.
Raili Kivelä, opettaja
Jyväskylän koulutuskuntayhtymän lukioliikelaitoksen Jyväskylän Lyseon lukion yksikkö
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti