Lyseoko monisairas?

Jyväskylän Lyseon kuntokartoituksesta uutisoitiin näyttävästi 21.12. Keskisuomalaisessa. Tutkimuksesta laaditun uutisoinnin mukaan rakennus on sisältä ”monisairas” mm. sen vuoksi että ikkunoiden ja seinäpintojen maali on osin lohkeillut ja vuotaneen katon alla olevat muutamat vasat olivat paikoin lahoja. Mitä ihmettä? Selvityksen tekijät ovat toki tienneet että lämpöeristeinä on 1902 valmistuneessa rakennuksessa käytetty ajan tavan mukaan sammalta, hiekkaa, olkia ja rakennusjätettä, mutta uutisoinnissa nämä faktat onkin nostettu ”monisairautta” ilmentäviksi argumenteiksi. Löydöksi oli kuvatekstin mukaan havaittu myös graniittiperustan saumausta suojaamaan sivelty kivihiilipiki. Ensinnäkin pikeys on ollut alkuperäisen halkovaraston maapohjaisen lattiatason alla ja toisekseen tilassa nykyään sijaitsevassa Jyväskylän Lyseon museon tiloissa ei pysyvästi työskentele kukaan. Pitkän kokemukseni mukaisesti ei laajasti tiedossa olleen ja jo 110-vuotta kuivuneen pien haihtumista voi enää edes aistinvaraisesti havaita. Viime vuosina lyseotalossa on tiuhaan tehty homekartoituksia, joissa ei kertaakaan ole hometta löytynyt. Oireiluille on etsittävä syitä muualta. Löytönä uutisoitiin myös ”käytävien välipohjasta paikallistettuja vaakahormeja.” Kirjoittamastani kirjasta Lyseotalon vuosisadasta (128 s., ilm.v. 2002) sivulta 28 olisi ilmennyt, että rakennusta lämmitettiin alun perin kahdella kellarin ilmanvaihtokeskuksessa sijainneella ns. kaloriferiuunilla, joista lämmin ilma johdettiin hormeja myöten luokkiin ja käytäville. Kun tämä järjestelmä ei toiminut, varustettiin rakennus 38:lla uunilla. Löydetyt hormit eivät ole uunien savuhormeja vaan alkuperäisiä ilmalämmityshormeja. Arvelen että kirjani lukeminen olisi muutoinkin saattanut antaa monia hyödyllisiä tietoja arvokkaimpiin rakennusmonumentteihimme kuuluvan lyseotalon vaiheista myös tätä kuntotutkimusta tehtäessä. Uutisoinnin välittämälle sävylle antaa selityksensä kirjoitukseen sisältyvä lause: ”Jyväskylän koulutuskuntayhtymä hyödyntää Lyseon kuntoselvitystä päättäessään lukioverkostaan.”

Erkki Fredrikson, kamarineuvos, Keski-Suomen museon intendentti