Jyväskylän koulutuskuntayhtymän johtaja Vesa Saarikoski otti 1.2. kantaa tekeillä olevaan lukioverkkoratkaisuun. Hän kehottaa Lyseota perinteensä velvoittamana ”katsomaan kriittisesti ja avoimin silmin tulevaisuuteen”. Juuri niin olemme tehneet ja yrittäneet myös näkemästämme puhua. Lyseon ja aikuislukion yhteiseen kannanottoon olemme koonneet joitakin esimerkkejä siitä, miten jyväskyläläinen lukiotoiminta Lyseo etunenässä on monella tapaa ollut kehittämässä paitsi koulujärjestelmää myös pedagogiikkaa valtakunnallisestikin.
Saarikoski myöntää, että keskusteluun on syytä ja että on hyvästä ”ilmaista tunteitaan ja arvostuksiaan”. Hän kehottaa näkemään metsän puilta; me pelkäämme, että metsän kaatajilta jäävät puut näkemättä. Monet ovat viime viikkoina lehdessä ja nettipalstoilla ilmaisseetkin tunteitaan ja arvostuksiaan mutta esittäneet myös päteviä perusteluja vedoten sekä tutkimuksiin että talousnäkökulmaan. On pyydetty laskelmia esim. siitä, paljonko lukiotoiminnan järjestäminen jättikampuksissa maksaa, kun epämääräisesti luvatut tukitoimet järjestetään sille tasolle, jolla ne ovat maamme muissa vastaavan kokoisissa lukioissa. Niissäkään ne eivät ole käyttäjien eli opiskelijoiden näkökulmasta olleet riittävät. Jättilukioissakaan lukiotoimintaa ei ole kyetty järjestämään ”valtion yksikköhintarahoituksella”, niin kuin Saarikosken ja KKY:n tavoite on.
KKY haluaa, mutta haluaako Jyväskylä, että sen nuoriso koulutetaan halvemmalla kuin muualla? Ymmärretäänkö, että silloin on kyse konkreettisesti myös nuoren mahdollisuudesta hankkia parhaat valmiudet jatko-opintopaikoista kilpailemiseen tai osallistua toimintaan, joka auttaa kasvamaan tässä maailmassa, jonka vaatimukset yksilölle ovat monella tapaa entistä rankemmat? Juuri tuon kasvun tueksi opettajat, nuoret ja heidän vanhempansa haluaisivat säästää niin Lyseon kuin muutkin Jyväskylän nykyiset lukiot – 600 oppilaan lukioina ne valtakunnallisesti katsottuna jo ovat suurlukioita. Rakenteelliset uudistukset, joista hallitusohjelmassa puhutaan, koskevat lähinnä alle 300 oppilaan lukioita.
Saarikoski tuo esiin sen, että Keski-Suomessa lukiokoulutuksen järjestäminen on yleistä tasoa kalliimpaa. Miksi ei sitä, että hänen johtamansa konserni on pyörittänyt lukiokoulutusta jo nyt maan keskiarvoa pienemmällä rahalla? Tietääksemme kaikki muut kunnat tässä maassa osallistuvat lukiokoulutuksensa rahoitukseen. Jyväskylä ei.
Onko kunta valmis osallistumaan lukioikäisten koulutukseen? Vain lisärahoituksella pystytään takaamaan, että Jyväskylän lukiolaiset voivat valita kyllin monipuolisesti kursseja ja opiskella mielekkään kokoisissa ryhmissä. Jo nyt kursseja on karsittu, vaikka kustannuksia on minimoitu panemalla opiskelijat ja opettajat kiertämään lukiosta toiseen, mikä sinänsä ei ole ollut suuri ongelma.
Saarikoski toteaa lukioiden vetovoiman heikentyneen. Syynä ovat sekä ammattiopetuksen tehokas markkinointi peruskoululaisille että valitettava kulttuurin muutos: nuoret ovat alkaneet empiä, kannattaako itseään kouluttaa pitkään, kun akateemisesta pätkätyöstä puhutaan niin paljon. Ani harva lukiolainen tai ammattiopiskelija on halunnut käyttää mahdollisuuttaan ottaa kursseja ristiin molemmista oppilaitoksista. Pätevät kahden tutkinnon opettajat huolehtivat siitä, että ne, jotka haluavat suppeamman ylioppilaskirjoituksiin johtavan koulutuksen, saavat sen ammattiopistossa.
Tilastollisesti lukion vetovoima näyttää huonommalta kuin onkaan. Monen kunnan olisi ollut syytä vähentää lukion aloituspaikkoja, kun vuosiin hakijoita ei ole ollut täyttä määrää. Pienten lukioiden toiminta onkin organisoitu usein olettaen, että aloituspaikat eivät tule täyteen. Silti paikkalukua ei pienennetä, mikä rumentaa tilastoja. Jyväskylässä lukiopaikat ovat täyttyneet, Lyseossakin, vaikka monet halukkaat eivät ole uskaltaneet meille tulla kunnan laiminlyötyä tilojen kunnostamisen.
Viesti perusopetuksen puolelta on selvä: lukion vetovoimaisuutta eivät lisää suurkampukset. Nuoria hirvittää peruskoulun jälkeen ajatus kasvottomuudesta. Se on tunneargumentti, mutta kuulemisen arvoinen. Ammattiopiskelijat opiskelevat isoilla kampuksilla, mutta identifioituvat oman ammattialansa opiskelijoiden ryhmään, mutta lukiolainen samastuu koko kouluun.
Me lyseolaiset paitsi katsomme myös vielä uskomme tulevaisuuteen. Luvattu uudisrakennus voisi olla tulevaisuuden tila, jossa kehitettäisiin uudenlaisia tilaratkaisuja oppimisen ja toiminnan tueksi. Koulutuksen järjestäjän ei kuitenkaan kannata heittää hukkaan lyseotalon tuoman tunnelman vaikutusta opetukseen. Positiiviset vaikutukset nuoriin ja siihen, miten he tuntevat tulevansa osaksi sukupolvien ketjua, ovat arvo, josta haluamme pitää kiinni samalla, kun toivomme pääsevämme toteuttamaan opetusta huolellisesti käyttäjien kanssa suunnitelluissa uusissakin tiloissa. Vasta silloin seinien pedagogiikka olisi huipussaan: nuoret tuntisivat, että heitä arvostetaan. Toivomme, että löytyy ratkaisu, jossa kaikki lähes 2500 lukiolaista saavat tuon kokemuksen, kuten lyseolaiset sukupolvesta toiseen ovat omassa koulussaan palautteen mukaan saaneet.
Jyväskylän Lyseon opettajat
Lyseon oppilaskunnan hallitus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti