Tässä asiantuntevassa kirjoituksessaan Erkki Fredrikson ei ota suoraan kantaa lukioverkkoa koskien vaan käsittelee laajemmin aihetta, joka koskee kaikkia rakennuksia - myös koulurakennuksia.
Julkisten tilojen sisäilmaongelmat ovat virinneet Jyväskylän taloutta vakavasti horjuttavaksi uhaksi. Niiden on laskettu aiheuttavan kymmeniin miljooniin nousevan korjaus- tai uudisrakennustarpeen lähivuosina. Tosin kukaan ei ole ottanut huomioon, että nykysäädösten mukaan uutta rakennettaessa ei voida taata, ettei homeongelmaa esiintyisi myös uudisrakennuksissa.
Koko maassa esiintyvien sisäilmaongelmaisten talojen tutkimuksissa on syynätty rakenteiden eristeitä, lattiapinnoitteita ja monia rakenteiden osia. Hometta löydetään helposti milloin mistäkin. Sisäilmaongelmista tiedottamisessa keskitytään kaikkeen muuhun mutta ei varsinaiseen ilmastointiin, sen laitteistoihin ja niiden vaikeaan tai jopa mahdottomaan puhdistettavuuteen. Alipaineistetun ilmastoinnin aiheuttamat mikrobikasvustot rakenteissa kyllä esitellään, mutta ei kerrota mikä tämän haitan alkuaan on aiheuttanut: virheellinen ilmastointinormisto ja sen mukaisesti toteutetut ilmastointikojeistot.
Koko ongelmaa kuvaava paradoksi on se että julkisissa tiloissa siivotaan huonetiloja päivittäin hyvin korkeiden hygieniavaatimusten mukaan, mutta umpinaisiksi ja sokkeloisiksi rakennettuja ilmastointikojeistoja, hormeja tai alas laskettujen sisäkattojen pölysedimenttiä ei puhdisteta koskaan. Oikeastaan vain ilmastointikoneistojen suodattimia pestään ja vaihdetaan harvakseltaan. Se joka on nähnyt vaikkapa kuukauden verran ilmaa läpi päästäneen suodattimen, ymmärtää näkemästään minkälaista mikrobipössyä se on ehtinyt huokoistensa läpi sisäilmaan jo välittää.
Väittämäni on, että yhä tehokkaammaksi viritetty ilmastointiala on kehittänyt ja virallisesti hyväksyttänyt sekä rakennettaviin että peruskorjattaviin rakennuksiin toteutettavaksi ilmastointinormiston, joka aiheuttaa pääosan julkisten rakennusten sisäilma- ja homeongelmista. Yksi todiste väärin mitoitetusta ja suunnitellusta julkisten tilojen ilmastointinormistosta on se, että koko maamme rakennuskannasta vain vähäinen osa on julkisia rakennuksia ja että homeongelmaa esiintyy melkeinpä vain julkisissa tiloissa. Samoin menetelmin ja materiaalein rakennettujen asuintalojen kamareissa esiintyy homeongelmia hyvin harvoin.
Vuosikymmeniä homeettomana toiminut Vaajakosken koulu purettiin viime vuosien homeisuuden takia maan tasalle. Palokan koulu purettiin myös kun sen rakenteissa oli havaittu runsaasti haitallisia mikrobikasvustoja. Kun 1920-luvulla rakennettuun Cygnaeuksen kouluun asennettiin uuden ilmastointinormin mukaiset laitteistot, tuli se lyhyessä ajassa homeiseksi. Kaikki nämä rakennukset ja lukuisat muut saivat ongelmansa sen jälkeen kun niihin oli asennettu uudet ja aiempaa tehokkaammat ilmastointijärjestelmät. Monet muistavat kuinka Jyväskylän kunnallistalon ensimmäinen ilmastointihanke 1970-luvulla aiheutti vakavan sisäilmaongelman, vaan kun se kytkettiin pitkäksi ajaksi pois päältä ja talon alkuperäinen koneellistamaton ilmanvaihtojärjestelmä oli toiminnassa, ongelmat poistuivat. Pääsääntöisesti jokainen vanha talo, jossa on oman rakennusaikaisen tavan mukaisia eloperäisiä eristeitä, sammalia, purua jne. tulee homeiseksi nykyisen ilmastointinormiston mukaisen alipaineistetun ilmanvaihtojärjestelmän myötä. Lukuisissa tutkimuksissa homeettomaksi todettu Jyväskylän Lyseo on tästä säännöstä ihmeellinen poikkeus.
Rakennushistoriallisia näkökulmia työssäni käsitelleenä olen saattanut tehdä huomion ilmiöstä, jossa yleistietämys rakennettavan rakennuksen ominaisuuksista on viime vuosikymmeninä korvautunut lukuisien kapeiden alojen asiantuntijoiden tietämyksellä. Rinnakkaisten alojen asiantuntijat eivät juuri pääse toistensa alan kehitystä kontrolloimaan tai siihen mitenkään puuttumaan. Pieniin osiin pilkotut urakat hankaloittavat myös tilannetta. Kun kukin on vastuussa vain omasta tontistaan, saattavat jonkin erikoisalan ratkaisut vaarantaa kokonaisuuden onnistumisen.
Keskussairaalan vaikeita sisäongelmia tarkasteltaessa tulisi muistaa että tämäkin rakennuskompleksi toimi vuosikymmenien ajan ilman minkäänlaisia sisäilmaongelmia. Silloin oli erilainen normisto ilman vaihtuvuuteen. On syytä kysyä onko nykyisten säädösten mukainen tehokas ilman vaihtuminen sellainen itseisarvo että sen aiheuttamien vakavien sisäilmaongelmien vuoksi tulisi koko valtava rakennuskompleksi hylätä ja rakentaa kymmeniä miljoonia maksava uusi sairaala. On kiistatonta että nyt vallitsevat normit eivät takaa terveellistä sisäilmaa uusissakaan rakennuksissa. Lääkärien käyttämän metodin mukaisesti olisi tehtävä perusteellinen diagnoosi koko taudista, ja etenkin sen aiheuttajasta.
Entäpä jos saataisiinkin monilla muilla rakentamisen aloilla tunnettu poikkeuslupa ja toteutettaisiin huippumodernia hygienistä tekniikkaa soveltava ja nykyistä järkevämmin mitoitettu ilmastointi nykyiseen rakennuskompleksiin, - niin ja säästettäisiin muutama kymmenen miljoonaa.
Alvar Aallosta kerrotaan tarinaa, että hän olisi 1970-luvulla lausunut kansainvälisen ilmastointialan kongressin avajaissanoissaan: ”Sen jälkeen kun roomalaiset keksivät avattavan ikkunan ei ilmastointialalla ole tapahtunut mitään merkittävää”. Mahtaneeko pitää paikkaansa.
Erkki Fredrikson
kamarineuvos, fil. lis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti