Eräänlainen yhteenveto Jyväskylän lukioverkkoselvityksestä koulujen näkökulmasta

Raili Kivelän katsaus lukioverkkoselvitykseen.

11.1.2012, Raili Kivelä, Jyväskylän Lyseon lukio (vielä toistaiseksi)

Taustaa:

Jyväskylän kaupunki päätti kuntaliitoksen yhteydessä luopua lukio-opetuksesta ja siirtää lukiot liikelaitoksena toimivan Jyväskylän koulutuskuntayhtymän alaisuuteen. Tuota siirtoa oli suunniteltu jo aiemmin. Opettajien, opiskelijoiden ja vanhempien nostettua esiin uhkakuvia, joihin vaadimme vastausta ennen päätöstä, kaupunki päätti olla siirtämättä lukiokoulutusta KKY:n ylläpidettäväksi.

Kuntaliitosneuvotteluissa JKL:n maalaiskunta pani liitoksen ehdoksi lukiokoulutuksen siirtämisen KKY:lle, sillä sikäläiset päättäjät uskoivat (heille oli näin uskoteltu), että tuo siirto pelastaisi Palokan ja Vaajakosken lukiot. Heti siirtopäätöksen jälkeen KKY kuitenkin ilmoitti lakkauttavansa kyseiset kohtuullisen hyvin toimineet maalaiskunnan lukiot sekä Korpilahden toimimattoman pienen lukion.

Tuolloinen KKY:n johtaja Hannu Salminen ja valtuutettu Pauli Partanen (kok) useaan otteeseen eri paikoissa vakuuttivat, että KKY:n taloudellinen tilanne on niin hyvä, että supistuksia lukioiden budjettiin tai muutosta investointisuunnitelmiin ei tarvitse pelätä, vaikka kaupungin maksama kuntaosuus jääkin pois. Näillä perusteilla lukiot siirrettiin KKY:lle. KKY osti nimellishinnalla Lyseon ja Voionmaan lukioiden rakennukset (historiallisesti Voionmaan tausta on Suomen ensimmäinen suomenkielinen tyttölyseo ja sitä pidetään oman aikansa arkkitehtonisena esimerkkinä myös rakennushistoriallisesti tärkeänä rakennuksena, vaikka se ei sijaitsekaan kaupunkikuvan kannalta yhtä keskeisellä paikalla eikä kulttuurihistoriaa ajattelemattoman silmä ole siihen viehtynyt samalla tavalla kuin aikanaan kaupungin helmeksi rakennettuun Lyseotaloon). Siirtosopimukseen kirjattiin kaupungille takaisinostovelvollisuus, mikäli KKY ei pidä tiloja koulukäytössä.

Yli kymmenen vuotta sitten kaupunki oli todennut, että lyseon 1950-luvulla rakennettu ns. uusi puoli on päästetty korjauskelvottomaksi ja osaremontilla sisäilma pilattu (mm. IB-laboratorioiden rakentamisen yhteydessä ilmastointiremontti epäonnistui, mikä tunnustettiin vasta 10 vuotta myöhemmin viime syksynä). Kaksi kertaa kaupunki on maksanut merkittäviä summia konsulttitoimistoille, jotka ovat suunnitelleet vanhan, kulttuurihistoriallisesti arvokkaan rakennuksen kunnostamista ja sen rinnalle toimivan uudisrakennuksen pystyttämistä. On järjetöntä verorahojen tuhlausta, jos nyt hanke haudataan - mutta ei ainutlaatuista Jyväskylässä. Aikanaan myös Cygnaeus-lukion uudisrakennuksen suunnittelemiseen käytettiin valtava määrä rahaa ja ennen kaikkea opettajien innostunutta vapaaehtoista työtä, kunnes ilmoitettiin, että tontti myydäänkin tuottavampaan toimintaan.

Heti lukioiden siirtosopimuksen tultua voimaan KKY ilmoitti maalaiskunnan päälukioiden lakkauttamisesta ja siirtämisestä ammattikoulun kanssa samoihin tiloihin Harjulle. Samoin ilmoitettiin, että lukioiden on päästävä mahdollisimman pian ns. nollatulokseen. Vaikka toisin väitetään, jo nyt kahden KKY:n hallitseman vuoden aikana lukioiden opetusresurssit ovat pienentyneet. Erityisesti vähennys on koskenut jatko-opintoihin pääsemiseen ja opiskelijan henkilökohtaista kiinnostusta tukeviin koulukohtaisiin jatkokursseihin sekä taide- ja taitoaineissa - muissa kuin erityisesti musiikkia painottavassa Cygnaeus-lukiossa ja erityistehtävästä nauttivassa Voionmaan liikuntalukiossa, joka tienaa konsernille korotetun valtionavun kuten lyseon IB-lukiokin. Cygnaus-lukio on säilyttänyt ansaitusti monia etuja hyvityksenä siitä, että sen yhteisö aikanaan joutui pettymään, kun luvattua uutta rakennusta ei suunnitteluista huolimatta rakennettu.

Opetuksen vähenemiseen on syynä osittain se, että KKY on perinyt kaupunkia kalliimpia vuokria kouluilta, ja se että KKY ottanut valtionosuudesta hallinto- ja tietotekniikkakuluihin sellaista, mikä aiemmin maksettiin kaupungin muista varoista, jotta valtionosuus ja aiemmin kaupungin lukiokoulutukseen panostama raha jäi silloin opetukseen.

Nyt tuota nollatulosta etsitään suunnittelemalla mammuttilukioita ja ns. tiivistämällä entisestään kurssitarjontaa. Me opettajat tosin uskomme aina, että työmme tulos ei koskaan ole nolla vaan lukiokoulutuksen tulostavoite on hyvin toteutunut opetus eli paremmat edellytykset nuorisolle selviytyä jatko-opinnoissa ja itsensä kanssa.

Lyseon osuus

JKL:n lukioverkkohankkeessa lyseon osuus on osoittautunut mieliä kuohuttavimmaksi monesta syystä. On selvää, että lyseon säilyttäminen vahvana, nykyiseen perustuvana yhteisönä historiallisessa rakennuksessa ja sen rinnalle nousevassa uudisrakennuksessa on kallis ratkaisu. On alettu ratsastaa iskulauseella: ”Rahat seinistä opetukseen.” Vielä koskaan emme kouluelämässä ole nähneet sitä, että seinistä säästäminen olisi suoranaisesti lisännyt opetusresursseja. Uskomme, että liikelaitoksen tulisi nähdä investointihankkeet ja käyttökustannukset osittain erillisinä asioina, ja ymmärtää, että investointi hyviin seiniin on investointia nuoriin, työntekijöiden terveyteen ja jopa kansakunnan tulevaisuuteen. Olemme myös hämmästyneitä siitä, että Jyväskylän kuntapäättäjät ovat työntäneet päänsä pensaaseen eivätkä edes pohdi sitä, olisiko kunnan syytä panostaa myös toisen asteen koulutukseen, josta Jyväskylä on tällä hattutempulla ulkoistanut itsensä.

Monet asiantuntijat (psykologeista arkkitehtuurin tutkijoihin) ovat yrittäneet selittää, että seinät eivät ole merkityksetön osa opiskelua. Olemme Lyseossa jo vuosia sisäilmaongelmien ja lakkautuspelon vuoksi saaneet oppilaita heikommilla keskiarvoilla kuin muut kaupungin lukiot. Korrektiussyistä emme itse ole pitäneet siitä meteliä. Silti tuloksemme kaikilla mittareilla (yo-tulokset, jatko-opiskelupaikat, työllistyminen, kouluviihtyvyys, kansainvälisyys- ja kulttuuriprojektit) ovat olleet erinomaiset, usein jopa muita lukioita paremmat. Aiemmin se kuitattiin sillä, että saimme ns. parempaa oppilasmateriaalia, kun maineemme oli peruskoululaisten joukossa niin hyvä. Maineemme hyvänä opinahjona on edelleen vahva. Olemme muutaman vuoden saaneet runsaasti kommentteja, että nuori haluaisi tulla meille, muttei uskalla altistuttuaan jo peruskoulussa sisäilmaongelmiin. Olemme kuitenkin osoittaneet, että vahva tekemisen henki, yhteisöllisyys ja perinteen velvoittama akateeminen kunnianhimo on vetänyt monet aiemmin keskinkertaisia tuloksia saaneet nuoret laajoihin ja hyviin oppimistuloksiin.

Näemme lyseossa selvästi, että hyvät tuloksemme ovat yhteydessä myös siihen, että arvokas rakennus suo nuorelle mahdollisuuden tunnetasolla ymmärtää ja jopa alitajuisesti kokea, että hän lukioon tultuaan liittyy siihen sukupolvien ketjuun, joka on ollut sivistyksensä varassa rakentamassa tätä maata. Se ei tarkoita – kuten kateelliset yrittävät väittää – että olisimme jämähtäneet historiaan. Lyseo on aina ollut mukana merkittävissä koulun uudistamishankkeissa lähtien kokeilusta opettaa suomen kielellä aina luokattomaan lukioon. Olimme ns. akvaariokouluna myös 1990-luvulla, tuolloin uuteen kognitiivis-konstruktivistiseen oppimiskäsitykseen perustuvassa lukiouudistuksessa, jossa Suomen lukiot vietiin joustavampaan ja oppilaslähtöisempään kulttuuriin. Olemme työyhteisönä myös kouluttautuneet IB-opettajiksi ja pyörittäneet kansallisen linjan rinnalla kansainvälistä opetussunnitelmaa, tuloksin, jotka kiinnittävät korkeatasoisuudellaan huomiota kansainvälisestikin. IB-koulutuksen tukemana olemme kehitelleet Euroopassa tällä hetkellä yhtenä pääsuuntana olevaa CLIL-opetusta yhdessä Jyväskylän yliopiston asiantuntijoiden kanssa. Olemme jaksaneet olla kaikessa tässä ja lukuisissa kulttuuri- ja kansainvälisyyshankkeissamme mukana juuri siksi, että työyhteisömme on hioutunut toimivaksi ja ns. Lyseon henki on kannustanut myös nuoria olemaan aktiivisia koulunsa kehittämisessä. Muissa kouluissa samanlaista innovatiivista työtä on tehty jokaisessa omalla tavallaan, mutta meillä tuossa työssä merkittävä elementti on ollut vahva historiallinen perinne, jonka symboli vanha rakennuksemme on konkreettisesti ollut.

Emme väitä, että lyseon toiminta olisi ollut ongelmatonta, mutta väitämme, että nyt kaavaillut suunnitelmat vievät sekä mahdollisuuksia että motivaatiota jatkaa samaan malliin, jos lyseo sulautetaan yhdeksi mammuttikampuksen osaseksi.

KKY yrittää välttää kulttuuriskandaalin sillä, että toitottaa lyseon nimen säilyvän. Se on välttämätöntä jopa sen vuoksi, että muutoin se menettää entisten lyseolaisten lahjoittamat harvinaisen runsaat rahastot, joista lyseolaisten opintoja ja jopa lyseon toimintaa on voitu tukea. Nimestä luopuminen vaarantaisi myös KKY:n oikeuden tarjota IB-opetusta, sillä kansainvälinen IB-organisaatio on aikanaan tarkan syynin jälkeen antanut luvan IB-opetukseen juuri ja nimenomaan Jyväskylän Lyseon lukiolle eikä sitä ole myönnetty KKY:n ylläpitämälle Jyväskylän yhteiselle lukiolle. Hyvin laaja käsitys on kuitenkin, että pelkän nimen säilyttäminen ja yhteisön hajottaminen ja toimivasta, symbolisesti tärkeästä rakennuksesta pois siirtäminen olisi pelkkä identiteettivarkaus, joka tuhoaisi sen Jyväskylän Lyseon tradition, joka on maankuulu ja veen valio!

Nykytilanne lukioverkkoselvityksessä

KKY teetti selvityksen Haahtela oy:llä, joka laati 8 mallia Jyväskylän lukioverkkovaihtoehdoiksi. Sen hokkuspokkusratkaisuna taloudellisiin ongelmiin nähtiin ”uudenaikainen ajatus” kaikkien lukioiden sijoittamisesta synergiaetujen vuoksi ammattiopistojen yhteyteen mammuttikampuksiksi. Niissä työskentelisi 1 200 lukiolaista ja lisäksi satoja, jopa tuhansia ammattiopiskelijoita. Tuo ajattelu kauhistutti kaikkien koulujen opettajia ja vielä enemmän opiskelijoita, vaikka nykyopiskelijoita päätös ei edes ehtisi koskettaa. Erilaiset auktoriteetit Liisa Keltikangas-Järvistä myöten ottivat jyrkästi kantaa tutkimusten valossa siihen, miten paljon nuoresta huolehtiminen vaikeutuisi ja miten paljon nuoren sosiaalisen kasvun kannalta tuollaisiin jättikampuksiin liittyy ongelmia.

Kouluja huolestutti myös se, että hyvin toimivat yhteisöt kuten Lyseon lukio, Voionmaa ja Cygnaeus sekä juuri yhdistymisprosessin kipuvuosia käyvä Sepän lukio pantaisiin tällä tavoin raskaan urakan eteen. Vieläpä tilanteessa, jossa kuka tahansa kokenut opettaja ymmärtää, että samanlaista oppilastuntemusta tai yhteisöllisyyttä ei voi rakentaa 1 200 nuoren yksikössä, kuin mistä perinteisesti vahvat, omaleimaiset Jyväskylän lukiot ovat voimansa ammentaneet.

Koulut (Lyseo ja entiset lyseolaiset etunenässä) pystyivät osoittamaan, että selvitys oli tarkoitushakuinen ja osin jopa huolimaton. Jyväskylässä oli samalla firmalla teetetty myös kirjastoselvitys, jota ei kelvottomana voitu noudattaa.

Koska muut koulut ja niiden entiset opiskelijat eivät syystä tai toisesta reagoineet tilanteeseen julkisesti yhtä voimakkaasti kuin Lyseo-yhteisö, keskustelu monista tuntui kevään ja syksyn aikana pyörivän vain Lyseon ympärillä. Syy ei ole Lyseon, me olemme puhuneet koko ajan koko lukioverkkoratkaisun merkityksestä nuorten hyvinvointiin ja oppimistuloksiin. Vasta nyt, kun on käynyt selville, ettei lukion tulosaluejohtaja esittele poliittisille päättäjille edes vaihtoehtona Lyseon säilyttämistä, olemme alkaneet puhua selvästi myös siitä näkökulmasta, että luonnollisesti olemme huolissamme erityisesti omasta vahvasta koulukulttuuristamme.

Varsinaisesti Haahtelan raportin heikkouksia myöntämättä KKY päätyi syksyllä tilaamaan ns. riippumattomalta insinööritoimistolta uuden selvityksen Lyseotalon kunnosta. Samalla se lupasi pohtia myös niitä itsestään selviä mahdollisuuksia, jotka eivät olleet edes mukana Haahtelan selvityksessä ja joiden puuttumista kukaan ei kyennyt selittämään muutoin kuin sanomalla, että niistä nyt ei vain tullut tehdyksi selvitystä. Lainkaan ei oltu laskettu esimerkiksi vaihtoehtoa, että kalliista EF:n vuokratiloista, joissa Cygnaeus-lukio työskentelee, luovuttaisiin ja sekä Lyseo että Voionmaa kunnostettaisiin ja Cygnaus-lukio siirtyisi Harjulle Sepän lukion (= yhdistetty Palokan ja Vaajakosken lukio) ja ammattiopiston kanssa kampukseksi. Sitenkin syntyisi ei-toivottu suurkampus, mutta juuri tätä kampusmallia ei oltu edes laskettu. Eikä laskettu pyynnöistä huolimatta.

Uudessa Lyseotalon selvityksessä todettiin, että aikanaan kansallisaarteeksi rakennettu yli sata vuotta vanha rakennus on poikkeuksellisen hyvin rakennettu ja edelleen perusteiltaan harvinaisen hyväkuntoinen. Talo ei olekaan aiheuttanut minkäänlaisia terveysongelmia ennen kuin vajaan kymmenen vuoden ajan, kun kaupunki ei asianmukaisesti kunnostanut katosta ja ikkunoista johtuneita vesivahinkoja, vaan sanoi odottavansa perusteellista kunnostuta ja uudisrakennuksen suunnittelua. Luonnollisesti rakennuksessa on 1900-luvun alussa käytetty materiaaleja, joita nykyinen lainsäädäntö ei tunne rakennusmateriaalina (sammalta, olkia, kivihiilipikeä), mutta nuo ainekset on kapseloitavissa tai jopa jätettävissä paikoilleen, sillä niistä ei ole osoitettu terveyshaittoja, toisin kuin KKY tiedotuksessaan yrittää väittää.

KKY tiedottaa uudesta selvityksestä hyvin harhaanjohtavasti korostaen, että ”ei voida taata, että osataan kunnostaa yli sata vuotta vanha talo pysyvästi terveelliseksi työympäristöksi”. Me lyseolla ihmettelemme sitä, miten poliitikot (ennen kaikkea demarit, osa kokoomuksesta, vasemmisto ja osa vihreistä) takertuvat juuri tuohon argumenttiin samaan aikaan, kun Jyväskylässä on vuosikausia naurettu kyynelten läpi sitä, miten päiväkotien, koulujen, poliisitalon ja sairaalan ”kunnostamiset” ovat vieneet terveelliset työolosuhteet ojasta allikkoon.

KKY:n yhtenä ajatuksena on säilyttää oikeutensa lyseotalon tontin hyödyntämiseen esim. rakentamalla liiketaloudellisesti kannattavia rakennuksia, jotka eivät liity koulun pitoon. Samalla kaupunki säästäisi, koska sen ei tarvitsisi lunastaa takaisin lyseotaloa ja kunnostaa sitä käyttöön, jolle ei ole tarvetta. Esimerkiksi museo on ilmaissut vahvasti kantansa, ettei nykyaikainen museotoiminta ole mielekästä Lyseon kaltaisissa tiloissa. Tässä suunnitelmassa vanha Lyseotalo kunnostettaisiin 300 oppilaan osittaiseksi opinpaikaksi, joka keskittyisi etäopetuksen ja multimediahankkeiden pyörittämiseen ja nuo 300 opiskelijaa hallinnollisesti kuuluisivat Harjun kampukseen, jossa on 900 muuta lukiolaista sekä joukko ammattiopiskelijoita. Tämä vaihtoehto on selvityksen mukaan taloudellisin, mutta koulun arjesta katsottuna naurettava. Mikä koulu on sellainen rakennus, jossa ei ole ruokalaa, ei laboratorioita, ei taideluokkia, ei liikuntatiloja eikä tukitoimiin ja hallintoon liittyviä tiloja? Tällä trikillä saataisiin suu tukituksi niiltä, jotka vaativat Lyseotalon säilyttämistä opetuskäytössä ja Lyseon nimen säilyttämistä. Ajatuksena on sijoittaa tuohon myös aikuislukio, joka myös on ilmaissut, että nykyinen sijainti olisi sille paras mahdollisuus. Aikuislukio on kuitenkin todennut yksikantaan, että pelkkä päärakennus ei riitä millään tavalla heidän toimintaansa ja aikuislukion sijoittaminen useampaan paikkaan on monessa mielessä hankalaa. Tässäkin vaihtoehdossa olisi toinen 1 200 oppilaan kampus toisen ammattiopiston kampuksen eli Viitaniemen yhteydessä.

Kaikki muut vaihtoehdot lukioliikelaitoksen tulosaluejohtaja Rastelan versiossa sisältävät 1 200 oppilaan yksiköitä. Huolestuttavaa on myös se, että synergiaetua pyritään etsimään nimenomaan tuomalla lukiot ja ammattiopistot yhteiseen pihapiiriin, vaikka yhteistyö siinä mitassa, kuin opiskelijat ovat osoittaneet tarpeelliseksi, onnistuu mainiosti jo nykyään. Jyväskylä menettäisi näin vahvan yleissivistystä tarjoavan lukiokoulutuksen brändinsä ja alkaisi lillua hahmottomassa kaikkia toisenasteen opiskelijoita massana pitävässä suossa. Viitaniemen suohonhan jo nyt sen rakennukset ovat alkaneet konkreettisestikin vajota.

Esitetyissä lukioverkkoratkaisuvaihtoehdoissa kaikissa pitäisi kunnostaa toimimattomia ja terveydelle haitallisia tiloja. Ihmettelemme, miksi ei nähdä sitä todennäköisyyttä, että huolellinen Lyseotalon konservointi voisi taata jopa paremmin terveellisen työskentely-ympäristön nuorille ja heidän opettajilleen kuin huonokuntoisten ja toiminnallisesti hankalasti uudistettavien tilojen saneeraaminen, joka sekin maksaa. Samalla tehtäisiin kulttuurihistoriaa säilyttämällä Suomen harvoja maineikkaita koulutaloja, johon sen käyttäjät ovat rakastuneet kuten koko kouluyhteisöönsäkin, kuten asian tiimoilta käyty keskustelu osoittaa.

Eikä merkitykseltään olisi vähäistä sekään, että Jyväskylä voisi tällä rakennushankkeella saada mukaan vaikka minkä tason yliopistoyhteisöjä arkkitehtuurin ja rakennustekniikan alalta (tästä on tehty meille jo varovaisia ehdotuksia, onhan lyseo vaalinut Alvar Aallon perinnettä niin paljon, että entisissä opiskelijoissamme on runsaasti mm. arkkitehteja ja tutkijoita eri puolilla maailmaa). KKY ei edes kuuntele meitä, kun olemme kysyneet, voisiko hanketta suunnitella aivan toisin kuin nyt ”kamreerimentaliteetilla”. Lyseotalon kunnostamiselle ja sen oheen uudenlaisen koulurakennuksen toteuttamiselle voitaisiin hakea monenlaista rahoituspohjaa innovatiivisena, kotimaisia materiaaleja ja ilmastonäkökulman kannalta mielekkäitä ratkaisuja suosivana rakennushankkeena, jonka avulla tutkittaisiin mahdollisuutta rakentaa korostaen käyttäjien terveyttä ja opetustilojen tulevaisuuden mahdollisuuksien ennakoitavuutta. Samalla voitaisiin ottaa huomioon kulttuurihistorialliset lähtökohdat ja toteuttaa hanke osin yhteisöllisenä suunnitteluprosessina. Lukuisat entiset lyseolaiset ovat väläytelleet jopa useiden osahankkeiden toteuttamista jonkinlaisella talkoohengellä, koska niin moni osaaja olisi valmis antamaan aikaansa ja osaamistaan itselleen tärkeän koulun pelastamiseksi. Tällainen ajattelu on tietenkin julkishallinnon virkamiesten ja liikelaitoksen johdon mielestä haihattelua, mutta juuri koulumaailmassa vaalitaan luovia ratkaisuja, joita toivoisimme edes harkittavan.

Valtakunnallisesti huolestuttavinta tässä prosessissa on se, että tämä näyttää mallia virkamiesvalmistelulle, jossa kuntalaisten tai edes vaaleilla valittujen edustajien mielipiteillä ei tunnu olevan mitään merkitystä.

Raili Kivelä

opettaja