Kalle Matsinen Tampereelta pitää lyseon väheksymistä äidinkielisen opetuksen väheksymisenä. Hän myös ihmettelee koulutuskuntayhtymän näennäisdemokratiaa.
Olen Tampereelta käsin seurannut melko epäuskoisena ja toivottomana Jyväskylän Lyseon kamppailua ja tuntuu pahalta ja surulliselta katsoa, kuinka välinpitämättömästi ja typerästi sitä ollaan uhraamassa muutaman miljoonan säästön takia. Tuntuu tuskastuttavalta huomata kuinka välinpitämättömästi ihmiset tuntuvat suhtautuvan omaan kulttuuriperimäänsä ja kuinka vähän he tuntuvat arvostavan omaa äidinkieltään. Sillä siihenhän Lyseolla on suora yhteys. Tuntuu myös epätoivoiselta nähdessäni kuinka Jyväskylässä jaetaan valtaa epädemokraattisille yhteisöille, joiden edustajat eivät tunnu arvostavan yhteistä perintöämme, tuhoten koulun joka edustaa kaikkea suomenkielistä opetusta.
Kuten olen kyennyt ymmärtämään, on kyse euroista - ainakin pintapuolisesti. Jos näin on, olisi Lyseo pelastettu jos sen korjaamiseen saataisiin tarvittavat varat. Koska kyse on kulttuuriperinnöstämme ja koulutuksesta, tulisi rahoitusta pyytää kulttuuri- ja opetusministeriöistä. Sillä mitä virkaa mokomilla ministeriöillä on, jos ne eivät suojele opetusta ja kulttuuriamme?
Tiedän, että lähestymistapani on varmastikin hieman naiivi, mutta olen hieman epätietoinen kuinka voisin taistella pienempien lukioiden ja erityisesti Lyseon puolesta. Ainoa mitä olen osannut tehdä, on allekirjoittaa adressi ja pyytää muita tekemään samoin, enkä usko sen riittävän alkuunkaan. Siksi otankin yhteyttä Teihin, pyytääkseni apua Jyväskylän lukioiden ja koko Jyväskylän toisen asteen koulutuksen laadun ja monimuotoisuuden pelastamiseksi.
Kaupunki joka tunnetaan Päijänteen helmenä ja Suomen Ateenana, on ollut aina ja on edelleen suomenkielisen sivistyksen ja suomalaisen kulttuurin syntymäkoti ja tulenkantaja, kehittäjä joka tuntee historiansa. Mikä voisikaan olla vahvempi lähtökohta kehitykselle, kuin yli 150 vuotta suomalaisen kulttuurin historiaa, aina sen syntyajoista alkaen? Mikä voisi tukea uskallusta ja halua kehittyä, paremmin kuin tieto ja taito kaikesta aiemmasta? Kuinka ennen on asiat tehty ja mitä niistä on seurannut? Tieto kaikista kulttuurimme matkan aikana kohtaamista kareista ja kivikoista, valtaväylistä ja oikopoluista. Tieto ja taito uuden luomisesta, sillä eihän Jyväskylän Lyseo ole enää sama yläalkeiskoulu kuin vuonna 1858. Se johtuu kehityksestä mitä Jyväskylän Lyseossa koettu ja tuotettu ja mitä se on opiskelijoidensa välityksellä jakanut eteenpäin maailmalle, sukupolvi toisensa jälkeen. Minkälainen kulttuurimme olisikaan, jos siihen ei olisi sotkeutunut sellaisia lyseolaisia kuin Alvar Aalto, Otto Wille Kuusinen tai Tahko Pihkala?
Jos lukioiden lakkauttamisella haetaan säästöjä, kysyn: Miksi? Ilmainen, korkeatasoinen, kaikille avoin koulutus on yksi suomalaisen kulttuurin tärkeitä peruspilareita. Maksamme veroja, jotta julkinen valta voi tämän koulutuksen meille tarjota. Koulutuksen jälkeen maksamme veroja, jotta koulutus voidaan tarjota jatkossakin seuraaville opiskelijoille. Koulutus, yleissivistys, tieto - ne eivät ole menneet koskaan hukkaan. Ne ovat ihmisten oikeuksia, ihmisoikeuksia.
Olenkin kiitollinen kaikille Lyseon nykyisille ja entisille opettajille, joilta olen saanut suuren osan yleissivistyksestäni, sekä koko henkilökunnalle, joka on tehnyt kouluruokani, siistinyt vessat ja kuraiset kengänjälkeni Lyseon lattioilta tai korjannut videotykin tai vaihtanut lampun, jotta opetukseni on saanut jatkua ensiluokkaisissa olosuhteissa.
Juuri siellä opin kuinka etuoikeutettu olen saanut olla, saadessani kaiken opetukseni omalla äidinkielelläni aina ensi luokilta maisteriksi asti. Olen kiitollinen, että sain kulkea Lyseon käytävillä ja osallistua sen toimintaan niin opiskelijakunnan hallituksessa kuin tavallisena oppilaanakin. Erityisen tyytyväinen olen siitä että sain painaa valkolakin päähäni salissa, jossa moni suurhenkilö on saanut tehdä samoin, ehkäpä hieman salaisesti toivoen joskus olevani yksi heistä. Ja vaikka Lyseoon liittyy myös paljon surua ja myös ehkä aiheetontakin häpeää, tai ehkäpä juuri koko tunne skaalan takia, on Lyseo minulle erittäin rakas ja siihen liittyy elämäni ihanimpia hetkiä.
Mutta säästöt, joita lukioiden lakkauttamisella saadaan, ovat muutaman miljoonan, korkeintaan kymmenen tai kahden miljoonan, verran. Ja tämä siis lyhyellä aikavälillä. Entä pitkällä? Sitä ei voi ennustaa tarkasti, hyvä jos edes summittaisesti, sillä uusia kouluja ei voida perustaa tarpeen vaatiessa. Kun niitä tarvitaan, niitä tarvitaan heti - ei kahden vuoden suunnittelun ja kartoituksen ja kolmen vuoden rakentamisen ja rekrytoinnin jälkeen. Kouluverkkoa koskevat päätökset näkyvät ja vaikuttavat kymmeniä vuosia. Se on yhtä pitkään tai pidempään kuin Keljonlahden voimalaitoksen käyttöikä. Keljonlahden voimalaitokseen laitettiin rahaa 250-300 miljoonaa. Eikö kulttuuriperinnön säilyttäminen, pitkän yhtäjaksoisen kehityksen ylläpito ja turvaaminen, kaikkien meidän nykyisten ja tulevien lastemme ja lastenlastemme koulutus ansaitse 15 miljoonaa? Eikö Vaajakosken, Palokan ja Korpilahden lukioiden lakkauttamisesta syntynyt säästöjä? Eikö niitä voida käyttää jäljelle jääneiden lukioiden opetukseen vai katosivatko ne? Miksei Jyväskylässä voida säästää muusta? Miksei kaupunki voi ottaa lainaa, käyttäen takauksena Kankaan alueen tulevaa tuottoa? Näistä kaikista vastaa Jyväskylän kaupunki, sen demokraattisesti valitut toimielimet, kuten kaupungin hallitus ja valtuusto sekä sen epädemokraattiset elimet, kuten Jyväskylän koulutuskuntayhtymä.
Kaikkiin julkisiin, tai julkisen vallan alaisuudessa toimiviin työpaikkoihin liittyy aivan erityinen piirre. Valta ja vastuu. Valta ja vastuu ovat suurempia kuin tulosvastuullisuus tai projektijohtajan päätösvalta, julkinen valta ja vastuu liittyy yhteisöön. Se on poliittista valtaa ja vastuuta. Sitä ei ole helppoa käyttää ja sen kanssa on vaikea seistä, mutta jos se on kerran suotu, niin siihen täytyy sopeutua. Harva poliittinen asia ei aiheuta eriäviä mielipiteitä ja vääriä tulkintoja, vaan niitä tulee tuon tuosta ja tämän tästäkin. Harvoin poliittisia päätöksiä voidaan tehdä myös täysin objektiivisen tiedon perusteella, sillä lähes kaikilla on ennakkokäsitys ja mielipide kustakin käsiteltävästä asiasta. Kaikki tämä asettaa poliittisen vallan käyttäjät vaikeaan asemaan, joskin vaikein haasteista on murtaa omat ennakkokäsitykset ja asenteensa. Vallankäyttäjän tulee kuitenkin muistaa olevansa vastuussa, ei omalle tukijoukolleen tai työyhteisölleen, vaan koko yhteisölle, kaikille sen jäsenille. Siksi valtaakin tulee käyttää yhteisön, ei oman tai ystäviensä, edun tavoittelemiseen. Monesti se on vaikeaa ja saattaa edellyttää omista eduista, asemasta tai mukavuudesta kieltäytymistä tai jopa luopumista. Silti oikea päätös tulee tehdä, ei vältellä, väheksyä tai sivuuttaa. Jos poliittisen vallan käyttäjä ei tätä vastuuta kykene kantaa, ei hänellä ole myöskään oikeutta käyttää valtaansa. Oikea vaihtoehto silloin on erota ja luovuttaa paikkansa jollekulle toiselle, joka uskaltaa ajatella tarpeeksi kaukonäköisesti, miettiä koko yhteisön parasta, tehdä oikeaksi katsomansa päätös, seistä sen takana ja kantaa vastuunsa. Sekä tarvittaessa kaatua sen mukana. Tämä koskee erityisesti niitä virkoja, toimia ja töitä, joiden haltijaan tai tekijään ei yhteisöllä ole ollut mahdollisuutta vaikuttaa.
Pyytäisinkin Teitä vaikuttamaan koko painavalla arvovallallanne sekä kaikilla mahdollisilla ja käytettävissä olevilla keinoillanne suojelemaan suomalaisen kulttuurin tulenkantajaa ja ottamaan selväsanaisesti ja julkisesti kantaa sen, Jyväskylän Lyseon lukion, puolesta.
Kunnioittavasti
historian ylioppilas
Kalle Matsinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti